Ovatko kaikki mukana?

Seurakunta poisti osallistumismaksut leireiltään ja matkoiltaan, jotta vähävaraisten perheiden lapset pääsisivät varmasti mukaan.

Se osti sivukylällä sijaitsevan ja kertaalleen myymänsä seurakuntakeskuksen takaisin, jotta myös syrjässä asuvilla olisi mahdollisuus osallistua.

Seurakunta myös lisäsi toimintaa koululaisten loma-aikoihin, koska vähävaraisilla perheillä ei ole välttämättä varaa viettää lomaansa matkaillen.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, millaisia muutoksia Haaparannan seurakunta teki sen jälkeen, kun se asetti köyhät, yksinäiset ja syrjäytyneet etusijalle.

Samankaltaista vaikeassa elämäntilanteessa elävien ihmisten huomioimista painotetaan nyt Oulun hiippakunnassa, jonka uusi strategia valmistui tänä vuonna.

– Meidän on kaikessa toiminnassamme lähdettävä heistä, jotka ovat syystä tai toisesta muita heikommassa asemassa, sanoo hiippakuntadekaani ja aikaisemmin Haaparannassa kirkkoherrana työskennellyt Juha Rauhala.

Kuka tahansa voi syrjäytyä

Strategiassa muistutetaan, ettei aineellinen köyhyys ole ainoa köyhyyden muoto. On olemassa myös köyhyyttä, joka aiheutuu yksinäisyydestä, elämän suunnan kadottamisesta tai siitä, ettei evankeliumi ole elämässä tärkeässä osassa.

Samaan aikaan on muistettava, että kuka tahansa meistä voi olla huomenna vaikeassa elämäntilanteessa.

– Ihminen ei syrjäydy, vaan elämäntilanne syrjäyttää, Juha Rauhala toteaa.

Hiippakunta haluaa välttää ajatusta ihmisten jakaantumisesta auttajiin ja autettaviin. Köyhät ja yksinäiset ovat ystäviä, eivät avun kohteita.

Oulun hiippakunnassa huomionarvoista on esimerkiksi lapsiperheköyhyys.

Kuinka sitten löytää heitä, jotka ovat juuri sillä hetkellä kipeimmin tuen tarpeessa? Rauhala luottaa tutkittuun tietoon.

– Erilaiset analyysit ja kartoitukset ovat pohja, jota kannattaa hyödyntää.

– Oulun hiippakunnassa huomionarvoista on esimerkiksi lapsiperheköyhyys. Kun Suomessa listattiin kymmenen kuntaa, joissa on eniten köyhiä lapsiperheitä, niistä kunnista kuusi sijaitsi meidän alueellamme.

– Kiinnitimme huomiota myös yksinäisyyteen, joka korostuu nuorten aikuisten ja ikääntyneiden ihmisten parissa.

Tavoitteesta haluttiin kaikkien yhteinen

Kun Oulun hiippakunta alkoi pohtia tulevaisuuden suuntaansa, tavoitteesta haluttiin tehdä kaikkien yhteinen. Moni tähän mennessä laadittu strategia on jakautunut kirkossa tehtävien työalojen mukaan.

– Diakoniatyötä tekevillä on ollut omat tavoitteensa, musiikkityötä tekevillä omansa ja lasten kanssa toimivilla omansa, Rauhala taustoittaa.

Strategialle haluttiin myös teologinen perusta.

– Jeesus liikkui yhteiskunnan laidalla. Hän nosti viimeiset ensimmäisiksi, niin että köyhät ja alas painetut saisivat vapautuksen.

Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen

Osallistumismaksujen poistaminen ja kokoontumispaikkojen säilyttäminen sivukylillä tekivät lovea Haaparannan seurakunnan lompakkoon.

Toiminta rahoitettiin aluksi seurakunnan rahastojen avulla. Niiden ehdyttyä menoja alettiin laittaa tärkeysjärjestykseen aikaisempaa tiukemmin.

Seurakunnan ei tarvitse lähteä mukaan jokaiseen juttuun.

Saman voi Rauhalan mukaan tehdä määrätietoisesti Oulun hiippakunnassa.

– Seurakunnan ei tarvitse lähteä mukaan jokaiseen juttuun.

– Karsiminen on myös helpompaa, kun teologinen peruste toiminnalle on selkeä.

Seurakunta suunnittelee toimintansa olosuhteisiin sopivaksi

Hiippakunnan uusi strategia on Juha Rauhalan mukaan herättänyt kiinnostusta myös muissa hiippakunnissa. Esimerkiksi Luulajan hiippakunta on halunnut käännättää strategian teologisen osuuden ruotsiksi.

Hiippakunnan alueen seurakuntia uusi strategia ei suoranaisesti sido.

– Jokainen seurakunta tekee strategiansa omista lähtökohdistaan käsin ja omaan ympäristöönsä sopivaksi.

– Teologisen ajattelun ja yhteiskunta-analyysin hyödyntämiseen haluaisin seurakuntia kuitenkin suunnittelussa kannustaa.