Piste päättämättömyydelle

2.11.21

Tuiran kirkkoherra Niilo Pesonen: kirkon avioliittokeskustelu karkottaa jo nuoria pois Kristuksesta.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Riitta Hirvonen .

Vihkiäkö vai ei? Kirkon jahkailu samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä yhtäältä kyllästyttää ja samalla herättää aina uudelleen tulisia kommentteja puolesta ja vastaan.

Tuiran kirkkoherra Niilo Pesonen (kuvassa) haluaa sovintoa kysymykseen, jonka on jo epäilty johtavan kirkon hajoamiseen.

Kysymyksen kimpussa yli kaksi vuosikymmentä

Pesonen on seurannut avioliittokeskustelua 2000-luvun alkupuolelta saakka – välillä aitiopaikalta käsin, viimeisimmäksi kirkolliskokousedustajan roolissa.

Pitkään jatkunut keskustelu on antanut aikaa oman näkemyksen kypsyttelylle.

Pesosen mukaan samansukupuolisen parin vihkiminen tulisi olla mahdollista kirkossa, mutta siitä tulisi olla myös mahdollisuus kieltäytyä omantunnon syistä.

Vaikka Tuiran kirkkoherra puhuu sovinnollisuudesta, tietää hän kannattavansa näkemystä, joka on osalle kristityistä liikaa, ja toisille se tarjoaa liian vähän.

Kun Pesonen kertoi kesällä kantansa Facebook-sivuillaan, ryöpsähti keskustelu heti valloilleen. Lopulta viestittely oli laitettava poikki. ”Kannat ovat tulleet selviksi. Jokaiselle teistä siunausta ja rukoilkaamme toistemme puolesta”, Pesonen kirjoitti.

Kannanoton taustalla oli elokuinen kirkolliskokous, jossa puitiin – ties monettako kertaa – samaa sukupuolta olevien parien siunaamista ja vihkimistä.

Mikä riitti ennen, on riittämätöntä nyt

Yksi Pesosen aitiopaikka avioliittokysymykseen oli vuosia sitten silloisen Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan johdolla työskennellyt Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet -työryhmä.

Se työsti peräti kolme vuotta mietintöä piispainkokoukselle. Lopulta vuonna 2019 valmistunut kannanotto näytti vihreää valoa rukoukselle rekisteröidyn parisuhteen puolesta ja heidän kanssaan.

Pesonen kuvailee ratkaisua ”siinä ajassa oikeaksi”, mutta nyt kirkon avioliittokäsityksessä olisi mentävä pidemmälle.

Miksi oululaispappi itse on valmis vihkimään samansukupuolisen parin, jos sellainen tulisi virallisesti kirkossa mahdolliseksi?

– Kysymys on hiljaisesta muutoksesta ajattelussani. Tieto seksuaalisuudesta on lisääntynyt valtavasti vuosien ja vuosikymmenten aikana.

– Olen ollut sikäli etuoikeutettu, että olen saanut perehtyä eri alojen tutkijoiden tarjoamaan tietoon. Ymmärrys rakkauden eri muodoista on avartunut ihmisiä kuuntelemalla ja heitä kohtaamalla.

– Raamatun homoseksuaalisuutta käsittelevät kohdat eivät mielestäni käsittele seksuaalisuutta sellaisena kuin sen nykyään käsitämme.

Kun Pesonen opiskeli teologiaa 1980-luvun lopulla, oli homoseksuaalisuus poistettu vuosikymmenen alussa sairausluokituksesta.

– Koskaan en ole ajatellut vihkimistä niin sanottuna pelastuskysymyksenä. Tällä tarkoitan sitä, että kysymys on todella merkittävä, mutta ei kuitenkaan kristinuskon kannalta niin perustavanlaatuinen, että sillä olisi merkitystä ihmisen pelastuksen kannalta. Tällöin siitä voidaan kristikunnassa olla mielestäni myös eri mieltä.

Jahkailu loukkaa monia henkilökohtaisesti

Niilo Pesosella on syy sille, miksi hän haluaa, että avioliittokeskustelulle löytyy ratkaisu.

– Asia jakaa kristittyjä tällä hetkellä niin pahasti, että näen sen olevan este evankeliumille.

Tällä Pesonen tarkoittaa sitä, että nuoremmille sukupolville tasa-arvoinen avioliitto on arvo, jonka kiistäminen heijastuu myös heidän kirkko- ja jumalasuhteeseensa.

– Heidän on vaikea ymmärtää kirkon perinteistä kantaa avioliitosta kristillisen lähimmäisen rakkauden opetuksen pohjalta.

– Kirkon näkemys on erityisen vaikea heille, joita vihkimys koskettaa tavalla tai toisella henkilökohtaisesti.

Aikaa on tarvittu, mutta sitä ei ole loputtomasti

Pesonen näkee, että kirkko on tarvinnut pitkän ajan keskustelulle rakkauden moninaisuudesta, Raamatusta ja kristillisestä ihmiskuvasta.

– Tämän on minun sukupolveni prosessi, mutta käsittelylle olisi tultava myös loppu.
Pesosen mukaan maaliin päästään kunnioittamalla omasta näkemyksestä poikkeavaa mielipidettä ja antamalla asiassa papeille omantunnonvapaus.

 

Nuorten on vaikea ymmärtää kirkon perinteistä kantaa avioliitosta kristillisen lähimmäisen rakkauden opetuksen pohjalta. Kirkon näkemys on erityisen vaikea heille, joita vihkimys koskettaa tavalla tai toisella henkilökohtaisesti.

Niilo Pesonen

 

Kysy, kommentoi, anna jutusta palautetta toimitukselle.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Tuiran seurakunta Yleinen