Hartaus sunnuntaille 5.12.2021

Sytytän toisen kynttilän

Viime sunnuntaina vietettiin 1. adventtisunnuntaita, laulettiin Hoosianna-hymniä ja sytytettiin ensimmäinen adventtikynttilä. Näin pyörähti käyntiin virallisesti joulunaika.

Tänään avasin joulukalenterin toisen luukun. Vielä on jäljellä 22 luukkua. Mitähän sieltä löytyy? Vaikka olenkin jo aikamies, minulle on tullut tavaksi hankkia itselleni joulukalenteri. Siitä näkee miten aikaa on vielä jäljellä.

Adventtiaikana odotetaan monia asioita. Kerran koulun päivänavauksessa soitin Terapia- yhtyeen Hoosianna- laulua. Siinä pyydetään: ”Laulan hoosianna, Auta nyt taas kun en juonesta kiinni mä saa, En saa”.

Toisena adventtisunnuntaina odotetaan Kristusta, joka tulee aikojen lopussa. Luukkaan evankeliumi on kirjoitettu aikana, jolloin odotettiin Jeesuksen pikaista paluuta. Kristityt ihmettelivät, miksei Jeesus ollut vieläkään palannut takaisin. Siksi Jeesuksen paluuta täytyy odottaa. Aina valmiina oleminen merkitsee uuden elämäntavan sisäistämistä.

Ensimmäisenä adventtina sytytettiin toivon kynttilä. Toisena adventtina sen rinnalle sytytetään rauhan kynttilä.

Adventti kääntää katseemme Kristuksen tulemiseen kunniassa ja loistossa, valtaistuimelleen nousevana maailman aikain päättymisen Herrana, mutta adventti valmistaakin meitä pienen Jeesus-lapsen odottamiseen.

Näin Jumala meitä lähestyy. Hän näyttää tulevan Tuomarina, jonka käsissä on oikeudenmukaisesti tuhota epäonnistunut maailma ja syöstä sen kaiken pilannut ihmiskunta kadotukseen, mutta hän tuleekin armollisena Vapahtajana, joka on itse sitoutunut tuon ihmiskunnan ja maailman kohtaloon.

Jeesus lohduttaa meitä: ” Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa”.

Juha Vähäkangas
Karjasillan seurakunnan pappi

2. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 80:15–20
1. lukukappale: Hoos. 2:20–22
2. lukukappale: 1. Piet. 1:13–17
Evankeliumi:
Luuk. 21:25–33 (34–36)

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla.
Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

1. Piet. 1:13–17

Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Luuk. 21:25–33 (34–36)

Jeesus sanoi:
”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Hän esitti heille myös vertauksen:
”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
(”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”)