60-vuotias Oulun hiippakunnan piispa pohtii: Millaiset kasvot kirkolla on?

Syntymäpäivähaastattelun ensimmäisellä kysymyksellä piispa Jukka Keskitaloa ei pääse yllättämään.

Hän kyllä muistaa raamatunkohtia, joissa puhutaan iästä. ”Muista Luojaasi jo nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat”, neuvoo Saarnaajan kirja. Apostolien teoissa todetaan sydämellisesti, että ”nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset unia uneksuvat”.

Piispan mukaan erityisesti Vanhassa Testamentissa henkilön ikä mainitaan usein. Sille on syynsä: henkilöiden merkityksellisyys korostui, kun heille annettiin kunnioitettavat ikävuodet.

Vanhempi Jukka kantaa vähemmän taakkoja

Kun Jukka Keskitalon iästä ottaa puolet pois, tapaa mielikuvissaan kolmikymppisen, tutunoloisen miehen, jossa on paljon samaa kuin piispantalon isännässä Oulun Ojakadulla.

Mutta jotakin on kuitenkin muuttunut.

– 30-vuotias Jukka oli paljon huolestuneempi. Olin 1990-luvun alussa nuori pappi Jyväskylässä. Maailmalla oli huolenaiheita myös tuolloin: ydinsodan uhka ja suurvaltojen kiistat. Kirkolla oli omat jännitteensä.

– Vanhempana ymmärrän, että en voi vaikuttaa kaikkeen, mitä elämässä tapahtuu. Minun on valittava ne asiat, joihin pystyn vaikuttamaan ja toimittava niissä aktiivisesti.

– Nuorella oli illuusio kyvystä hallita elämää. Ajan kulu on karistanut minusta omavoimaisuutta.

Ovatko kirkon kasvot hymyilevät?

Piispa kertoo kaipaavansa kirkkoa, jolla olisi nykyistä valoisammat kasvot.

– Ajattelen, että kirkollamme pitäisi olla ihmisten mielessä valoisat sekä iloiset kasvot. Toivomukseni koskee muiden mukana itseäni, sillä kirkon kasvot ovat julkisuudessa usein piispan kasvot.

– Kireät kasvot eivät ole kutsuva mielikuva. Valoisuus vetää puoleensa.

– Ihailen paavi Franciscuksen tapaa kohdata ihmisiä. Koen hänen läsnäolonsa kutsuvana.

– Meillä voisi kirkossa olla opittavaa hänen lempeästä suhtautumisestaan ihmisiin.

Jukka Keskitalo muistelee Luterilaisen maailmanliiton entisen pääsihteerin Martin Jungen puheenvuoroa viimeisimmässä kirkolliskokouksessa marraskuussa Turussa.

Jungen mielestä riitelevä kirkko ei voi saarnata onnellisista rauhantekijöistä, joista Raamattu puhuu. Vihainen kirkko on hänen mukaansa kykenemätön julistamaan uskottavasti armosta. Ulossulkeva kirkko ei voi kertoa oikeudenmukaisuudesta ja sovituksesta vakuuttavasti.

Juuret Peräpohjolassa ovat tulleet tärkeiksi

Oulun hiippakunnan piispaa kiinnostavat omat sukujuuret Peräpohjolassa.

Facebookissa hän on kertonut innokkuudestaan ”kokkeila osuuko se hoo oikehaan paikhaan”.

Tornion Karungissa syntynyt piispa kutsui 15. joulukuuta väkeä kirkkoon näin: ”Huomena torstakina met laulama kommeimpia joululauluja Oulujoen kirkossa kello kuuelta illan vähkässä. … Mie piän, että tästä tullee rohki mukava ilta. Paneppa harkinthaan, että jos tulisit paikale ja ottaisit myös kaveristi fölhjyyn.”

– Juuret Peräpohjolassa eivät olleet ehkä ensimmäinen asia, josta nuori opiskelija Helsingissä kertoi. Kotiseutu on tullut Ouluun muuton jälkeen yhä tärkeämmäksi.

Sukututkimus paljastaa, että piispalla on yhteisiä esivanhempia – useamman sukupolven takaa – muun muassa kahden mestarihiihtäjän, Eero Mäntyrannan ja Sami Jauhojärven kanssa. Piispa ja taitelija Anni Ylävaara eli Rosa Liksom ovat viidensiä serkuksia.

Vahvasti kiitollisuuden puolella

60-vuotias pohjoisen piispa ymmärtää kolmikymppistä jyväskyläläistä pappia paremmin myös elämän rajallisuuden. Jumalan lahjaa on jokainen päivä, hän sanoo.

– Elämä on haurasta ja arvokasta. Olen saanut elää tähän saakka ilman äkkipysähdyksiä, minulla on läheisiä rinnallani ja innostava työ. Olen moninkertaisesti kiitollisuuden puolella elämässä.

Lastenlapsiensa seurassa piispa on oppinut erään arvokkaan taidon:

– Ihmettelemme yhdessä monia jänniä asioita. Touhuaminen lasten kanssa tuo elämän eliksiiriä.

Ammatillisesti Keskitalo arvioi olevansa nyt hyvässä, jopa parhaassa kohdassa. Hän toivoo, että antoisia työvuosia olisi vielä runsaasti edessä.

– Työvuosien kokemukset ovat tarttuneet takkiin ja mitä vaatteisiini on jäänyt, sitä haluan jakaa eteenpäin piispan työssä.

Maanantaina 10.1. kello 13 on piispan virtuaalinen syntymäpäivävastaanotto, jonne pääsee osallistumaan täältä.

Työvuosien kokemukset ovat tarttuneet takkiin ja mitä vaatteisiini on jäänyt, sitä haluan jakaa eteenpäin piispan työssä.

Jukka Keskitalo

– Koulutus: Ylioppilas Torniosta 1981. Teologian maisteri Helsingin yliopistosta 1988. Teologian tohtori Helsingin yliopistosta 1999.

– Työura (tärkeimmät): seurakuntapastori, korkeakoulupastori ja kappalainen Jyväskylässä 1988–2000. Väitöskirjatutkija 1992–1993. Kirkkoherrana Jyväskylässä 2000–2010. Kirkkohallituksen kansliapäällikkönä 2010–2018. Oulun hiippakunnan piispa marraskuusta 2018 alkaen.

– Perhe: Puoliso sairaalapastori Marja Keskitalo, kolme aikuista lasta, viisi lastenlasta.

– Harrastukset: Lukeminen, mökkeily, kunto- ja penkkiurheilu, metsästys ja metsänhoito.