”Se on ihan uskomaton matka ja mielenkiintoinen seikkailu”

Rennon oloinen, hymyilevä mies katsoo vastaan videopuhelun kuvaruudulta.

– Tiedoksi, että laitan tässä aluksi äkkiä kahvia.

Oululaislähtöinen muusikko ja kääntäjä Petri Nauha napsauttaa kahvikoneen päälle kodissaan Yhdysvalloissa. Taustalla näkyy vaaleita kaapistoja; etualalla on työpöytä. Huone on avara ja valoisa, sisustus pelkistetyn kodikasta.

Ollaan Louisvillessa, noin Helsingin kokoisessa kaupungissa Kentuckyn osavaltiossa. Petri perheineen asuu laitakaupungilla: talon takaovelta avautuu maaseutumainen maisema.

Petri kertoo, että hänellä on ollut viikon sisällä kuusi musiikkitilaisuutta – yleensä tahti on vähän rauhallisempi. Tänään on vuorossa etäpäivä.

Petri toimii vetäjänä ja muusikkona evankelisen South East Christian Church -kirkon ylistystilaisuuksissa ja säveltää ylistyslauluja ja muuta hengellistä musiikkia. Sävelasu on melodista poprockia.

– Tyyli muistuttaa brittiläistä Coldplay-yhtyettä, hän kuvaa.

Lisäksi Petri tekee suomenkielisiä tekstityksiä Netflixin tv-sarjoihin ja elokuviin ruotsalaisyrityksen kautta. Hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa elokuvassa Kaksi paavia, komediasarjassa Country Comfort ja dokumenttisarjassa Last Chance U – koripallo.

Tie nykyiseen työhön ja elämään on ollut pitkä ja osin mutkainenkin. Petri näkee kaiken takana johdatusta.

– Tavallaan sellaisia poijuja löytyy elämästä varhaisesta lapsuudesta lähtien… ja sitä on nähnyt jälkikäteen, miten Jumala oli niissä mutkissa mukana.

Sitä on nähnyt jälkikäteen, miten Jumala oli niissä mutkissa mukana.

Petri kokee, että nuo poijut ohjasivat kukin osaltaan häntä lähemmäs Jumalaa ja omalle paikalleen. Uskoon hän tuli 28-vuotiaana.

– Tavallaan se oli kuitenkin vain pitkän kehityksen tulos.

Itseoppinut kitaristi

Palataanpa taaksepäin elämän virstanpylväisiin ja tarinoihin.

Petri kiinnostui musiikista varhain. Hän oli musiikkiluokalla koko ala- ja yläasteen, ja kotona harrastusta tuettiin vahvasti. Alkuvaiheessa tärkeä merkitys oli myös Tuiran ala-asteen musiikinopettajalla Kaisu Merenheimolla.

– Tosi kunnioitettu opettaja ja ihana tyyppi. Se oli hienoa aikaa.

Ensimmäinen kitara oli akustinen. Sen Petri sai isältään joululahjaksi 11-vuotiaana. Ensimmäisen sähkökitaran hän rakensi isän kanssa, ja isän tekoa oli ensimmäinen vahvistinkin.

Soittajana Petri on lähes itseoppinut. Kitaratunteja hän otti vain muutaman ja opetteli muutoin kaiken itse korvakuulolta. Samalla tavalla hän kertoo edelleenkin opettelevansa lauluja.

Bänditouhut alkoivat yläasteella ja toimivat samalla koulutuksena. Petri soitti lukuisissa erilaisissa kokoonpanoissa, ensin paikallisella tasolla ja sitten jonkin verran myös laajemmissa kuvioissa.

– Helsingissä päädyin kirjoittamaan sanoituksia Esa Kuloniemen ja Aija Puurtisen Honey B. & T-Bones -yhtyeelle. Se oli tosi mukavaa aikaa.

Ruusu ensitapaamisella

Vaimonsa Karoliinan Petri tapasi 90-luvun loppupuolella.

Ensikohtaamiseen liittyy romanttinen tarina. Petri asui tuolloin Helsingin Kalliossa ja tapasi käydä torilla ostamassa vihanneksia. Karoliina puolestaan oli siellä kesätöissä niitä myymässä, ja Petri poikkesi hänen kojulleen ostoksille.

Pois kävellessään Petri oli yhtäkkiä tuntenut, että hän haluaa ostaa tuolle tytölle kukan. Niin hän oli sitten tehnytkin ja ojentanut tälle valkoisen ruusun pitemmittä puheitta. Sanonut vain yksinkertaisesti: ”Ole hyvä, halusin ostaa tämän sinulle. Kivaa päivän jatkoa.”

Vuoden päästä he tapasivat uudestaan sattumalta eräässä kummankin töihin liittyvässä tapahtumassa. Siellä katseet kohtasivat, molemmat muistivat heti toisensa, ja he alkoivat seurustella.

Vuoden päästä pari meni naimisiin. Sen jälkeen kuukauden päästä olikin vuorossa muutto Los Angelesiin. Lapset, poika ja tyttö, syntyivät muutaman vuoden sisällä.

Usko löytyi Los Angelesissa

Petri sanoo, että avioliitto ja varsin pian sen jälkeen löytynyt usko muuttivat hänen elämänsä.

– Mun elämä muuttui täysin kypsymättömästä sinkusta, jolla ei ollut mitään rajoja eikä järkeä elämässä eikä suuntaa; kaikki muuttui täysin Jumalan myötä, ja nyt meillä on koti täällä Kentuckyssa.

Uskoontuloonkin liittyy tarina. Petri tutustui Los Angelesissa Hollywood-näyttelijä Thomiin, pitkään mustaihoiseen mieheen. Heistä tuli pian todella hyviä kavereita.

Kaverin kanssa käytiin pitkiä filosofisia keskusteluja. Eräänä päivänä Thom kertoi löytäneensä tosi hienon paikan: hyvän kirkon. Kun Petri vastasi, että hän tulee mukaan, kaveri oli revennyt nauramaan päin naamaa ja kysynyt: ”Sinäkö?”

– Meikäläinen tietenkin tällä luonteella ajatteli sitten, että hitsi vieköön, nyt tulen ihan varmasti! Se oli se kahden, kolmen viikon matka sitten siihen uskoontuloon – se oli sen kaverin syytä.

Kyseinen kirkko oli pieni, tyyliltään Petrin nykyistä seurakuntaa muistuttava noin 350 hengen yhteisö Church on the Way. Sen tilaisuudessa Petri sanojensa mukaan ”antoi elämänsä Jeesukselle”.

– Ihmiset luulee, että siinä joutuu luopumaan elämästä, jos niin käy – mutta hyvänen aika, mä olen saanut elämän. Jos en olisi löytänyt Jumalaa, niin en usko, että olisin naimisissa nyt. Mulla voisi olla lapsia, mutta mä en olis niitten kanssa.

Jos en olisi löytänyt Jumalaa, niin en usko, että olisin naimisissa nyt. Mulla voisi olla lapsia, mutta mä en olis niitten kanssa.

– Teen nyt asioita, joista todella nautin, eikä tässä ole mistään luopunut, päin vastoin. Se on niin hirveä valhe, että uskovilla ei ole elämää, tai että se on nynnyä. Usko on antanut tosi terveet rajat.

Petri tekee selvän eron uskon ja uskonnollisuuden välille.

– Usko on sisäinen ilo ja onni siitä, että me ollaan elossa ikuisesti. Uskonto on ihmisen tekemä sääntörakennelma. Uskonto sanoo: täytyy tehdä; usko sanoo: on ilo tehdä.

Kirkon keikkoja seurataan maailmalla

Petri kertoo, että ura musiikin parissa ei maallisissa kuvioissa edennyt toivotulla tavalla. Kirkon pariin päädyttyään hän sen sijaan yhtäkkiä huomasi soitta­van­sa 9 000 hengen areenalla. Palvelukset, joissa hän esiintyy, lähetetään myös nettiin ja osittain televisioon. Katsojia on Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa myöten.

Petri korostaa, että esitysten laatuvaatimukset ovat korkeat, ja se tarkoittaa kovaa harjoittelua.

– Teknisesti ollaan samalla tasolla kuin maailmanluokan kiertueilla, ja ykkösluokan artisteja käy kirkon keikoilla.

Petrin kotikirkko, South East Christian Church, muistuttaa vapaita suuntia, erityisesti baptismia. Jäseniä siinä on noin 28 000. Petri on selvästi kotiutunut seurakuntaan. Luterilainenkin kirkko on silti hänelle rakas.

Mikä kutakin tuo lähemmäs Jumalaa, niin eikö se ole sitten hyvä asia?

– Me ollaan ihmiset kaikki erilaisia. Mikä kutakin tuo lähemmäs Jumalaa, niin eikö se ole sitten hyvä asia?

Taloremonttia ja saunanrakennusta

Petri perheineen on viihtynyt hyvin nykyisillä asuinsijoillaan. Sinne hän arvelee heidän myös jäävän.

– Tulihan tuo talo ostettua ja lapset saatua, ja niitten koulu on täällä.

Puoliso Karoliina toimii ravitsemusterapeuttina. Tytär harrastaa cheerleadingia. Tärkeitä perheenjäseniä ovat myös kaksi shetlanninlammaskoiraa.

Viime aikoina on remontoitu kotitaloa. Työt on tehty itse ja sukulaisten avustuksella, tekniikat opiskeltu YouTubesta. Projekti on edennyt pikkuhiljaa huone kerrallaan. Jossain vaiheessa kellarikerrokseen on tarkoitus rakentaa sauna.

– Kun me tultiin katsomaan tätä taloa ja päästiin kellariin, niin mä katoin, että mikä ihme tuolla on: vessanpönttö, ilman seiniä, keskellä betonilattiaa. No, suomalainenhan katsoi sitä pönttöä hetken ja ajatteli, että pönttö tarkoittaa putkistoa, ja sinne tulee sauna. Se oli välitön matematiikka.

Suuret haaveet ovat jo toteutuneet

Petri kertoo kuuntelevansa musiikkia ”aika laidasta laitaan”. Kaikki tyylilajit käyvät, kunhan musiikki on taitavaa ja inspiroivaa.

– Kauneus inspiroi musiikissa; toinen tärkeä ominaisuus on voima.

Suuria haaveita ei Petri osaa nimetä.

Tää alkaa olla sellaista haaveiltua elämää.

– Tää alkaa olla sellaista haaveiltua elämää. Mitä enemmän saisi sävellettyä ja äänitettyä musiikkia, niin sen parempi. Soittamisen ohella ehtii aika vähän mutta koko ajan pikkasen.

Elämästään Petri toteaa: – Se on ihan uskomaton matka ja mielenkiintoinen seikkailu.

Petri on juonut kahvinsa loppuun. Päivä on Kentuckyssa puolivälissä. Linjat sulkeutuvat. Petrin seikkailu jatkuu.