Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 13.2.

9.2.22

"Älä pelkää puhua siitä. Aina on joku joka kuuntelee", muistuttaa Timo Juntunen hartaudessaan Ihmisen arvo.


Ihmisen arvo

Oli vauras maatila. Isännällä ja emännällä kaksi lasta, tytär ja poika. Tyttö lähti koulun jälkeen kotoa, ilman pennin pyörylää. Isoveli peri tilan ja kaiken siihen liittyvän omaisuuden. Vanhemmat muuttivat kunnan rivitaloon eläkkeelle jäätyään.

Tyttö etsi paikkaansa maailmassa. Hän oli sisukas, teki ahkerasti työtä ja löysikin oman elämän. Silloin tällöin hän mietti, oliko hän arvokas, rakastettu ihminen. Hyväksytäänkö hänet? Veli oli saanut kaiken, hän ei mitään. Hänen oli rakennettava itse elämänsä. Toisaalta, veli koki tahollaan että hänen oli ollut pakko jäädä. Jonkun oli jatkettava vanhempien työtä.

Tyttö tapasi vanhan ystävänsä kotikylällä piipahtaessaan. Kuulumisia vaihdettaessa keskustelu meni syvemmälle, itsetunnon haavoihin. Ystävä kuunteli ja ehdotti tytölle, että hän hakeutuisi pitempiaikaisen keskusteluavun piiriin, jollaista hän itsekin oli tarvinnut omassa elämässään.

Tyttö empi pitkään, mutta rohkaisi sitten mielensä ja meni terapiaan, josta saikin tukea. Hän kohtasi veljensä, jonka kanssa he rohkaistuivat puhumaan tunteistaan. Lopulta myös veli uskaltautui lähtemään terapiaan. Molemmat tajusivat tarvitsevansa apua haavoihinsa.

Kuulostiko tutulta? Ehkä elämässäsi tai lähipiirissäsi on tapahtunut jotain samankaltaista. Jos niin on, älä pelkää puhua siitä. Aina on joku joka kuuntelee.

Yhdessä on myös hyvä tulla Jumalan luo. Hänellä on tepsivä lääke kaikkiin haavoihin. Kyse on armosta, jota Hän antaa meille ylenpalttisesti, toisillemme eteenpäin jaettavaksi.

Timo Juntunen
Hailuodon kirkkoherra

 

3. sunnuntai ennen paastonaikaa
Psalmi: Ps. 18:2–7
1. lukukappale: Jer. 9:22–23
2. lukukappale: 1. Kor. 9:24–27
Evankeliumi: Matt. 20:1–16

Päivän latinankielinen nimi septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan.

 

Jer. 9:22–23
Näin sanoo Herra:
– Älköön viisas kerskuko viisaudellaan,
älköön väkevä voimillaan,
älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä,
että tuntee minut
ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra,
minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja.
Niitä minä tahdon myös teiltä,
sanoo Herra.

Ps. 18:2–7
Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.

Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.

Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,
tuhon pyörteet minua kauhistivat.
Tuonelan paulat kietoivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.

Silloin minä huusin hädässäni Herraa,
kutsuin avuksi Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.

 

1. Kor. 9:24–27
Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.

 

Matt. 20:1–16
Jeesus sanoi:

”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’

Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’

Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”

Lue lisää aiheesta:

Hailuodon seurakunta Kirkko ja usko