Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 20.2.

17.2.22

Tämän sunnuntain evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.


Julkinen salaisuus

Elämäni on täynnä tapahtumia, joiden merkitys jää salatuksi. Iloa tuottavat salaisuudet kuten rakkaat ihmiset antavat iloa, surua tuottavat kuten kärsimys ja luopuminen kuolemassa tuottavat surua.

Lopulta näissä tapahtumissa on kyse Jumalasta. Onko häntä, ja jos on, kuka Hän on? Ja miksi hän antaa ja ottaa?
”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet” kerrotaan Jeesuksen sanoneen opetuslapsilleen.

Jumalan valtakunnan salaisuudet. Kuinka mahdottoman kuuloinen lupaus!

Ajatus ei jätä rauhaan. Voisinko minä saada tuntea tuon saman? Jumalan valtakunnan salaisuuden? Elämäni salaisuuden?

Raamatun ilmoituksen mukaan voin saada. Voin saada oppia tuntemaan Jumalan salaisuutta. Jumala on ilmoittanut itsensä minulle pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Raamatun mukaan opetuslapset kuulivat Jumalan sanovan heille Jeesuksen taivaaseen astumisen yhteydessä: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”

Jeesus sanoi myös itse: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”

Jeesus on siis Jumalan poika, valittu ja hänet tuntemalla voimme oppia tuntemaan Jumalaa, taivaallista isäämme.

Tuntemaan Jumalaa! Tätä lupausta ei voi liikaa alleviivata.

Tämä tunteminen toteutuu siellä missä luen tai kuulen hänestä. Juuri sen vuoksi kristityt lukevat Raamattua ja käyvät kirkossa.

Eikä tätä sanomaa voi olla kertomatta, jakamatta.

Usko syntyy kuulemisesta. Jumalan Sana – Jeesus – ja hänestä todistava Raamattu, synnyttävät sen. Todistetaan siis kukin tahoillamme hänestä.

”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.”

Ville Karppelin
Tyrnävän seurakunnan kappalainen

 

2. sunnuntai ennen paastonaikaa
Psalmi: Ps. 44:2–5
1. lukukappale: Jes. 55:6–11
2. lukukappale: Ap. t. 16:9–15
Evankeliumi: Luuk. 8:4–15

Tämän sunnuntain evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.

 

Ps. 44:2–5
Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,
isämme ovat meille kertoneet,
minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.

  Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat
  ja istutit isämme tähän maahan,
sinä murskasit kansat
ja päästit isämme vapauteen.

  He eivät vallanneet maata omalla miekallaan,
  ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon,
vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi,
sillä sinä rakastit heitä.

  Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,
  sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

 

Jes. 55:6–11
Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä
ja väärintekijä juonensa,
kääntyköön takaisin Herran luo,
sillä hän armahtaa,
turvautukoon Jumalaan,
sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä,
niin korkealla ovat minun tieni
teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni
teidän ajatustenne yläpuolella.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan,
joka minun suustani lähtee:
se ei tyhjänä palaa
vaan täyttää tehtävän,
jonka minä sille annan,
ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän.

 

Ap. t. 16:9–15
Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.
Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä.

Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.

 

Luuk. 8:4–15
Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti.

Hän sanoi:
”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Tyrnävän seurakunta