Hartaus sunnuntaille 13.3.

Kiihko vie helposti harhaan

Tämän sunnuntain Uuden testamentin tekstissä tessalonikalaisille annetaan neuvoja noin kuukauden ikäiselle seurakunnalle. Heitä tuli opettaa elämään eri tavoin kuin mitä ympäröivä maailma oli heitä opettanut.

Yksi ominaispiirre oli kiihko. Kiihko näkyi tessalonikalaiskirjeessä suhteessa avioitumiseen ja sitä kautta lähimmäisiin. Opetus oli, että avioitumista ei tarvitse tehdä kiihkon tai himon vallassa.

Raamatussa mainitaan myös muutaman kerran muulloinkin sana kiihko uskonnollisen kiihkon, vihan ilmaisun tai rikastumisen yhteydessä. Asioilla on aina kaksi puolta eivätkä ne ole usein yksioikoisia. Henkiseen ja hengelliseen kasvuun liittyy keskeisesti arviointikyky. Kiihko ei kuulu tähän.

Kiihkon kiireessä voi tulla ylilyöntejä, ohi astumista ja toisen ihmisen tunne-elämän vahingoittamista, jopa lopullisesti. Olemme nähneet, mitä vallan ja vihan kiihko on Ukrainassa saanut aikaan.

Siksi meidän tulee elää pyhää, Jumalan tahdon mukaista elämää, jonka lähtökohtana on rakkaus ja lempeys. Tämä aika, some ja tiedotusvälineet sisältävät paljon kiihkoa. Tämä saattaa tarttua myös meihin. Asiat voivat herkästi kärjistyä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä arvioida omaa käytöstään ja tätä kautta kasvattaa arviointikykyä, lempeyttä, rakkautta ja lujuutta. Kiihkoillaan yhteisen hyvän ja välittämisen puolesta, sille on tilausta kenties enemmän kuin koskaan.

JUHA HILLI
Kirjoittaja on oululainen teologian maisteri

2. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 25:1–10
1. lukukappale: 2. Aik. 20:1–9
2. lukukappale: 1. Tess. 4:1–8
Evankeliumi: Matt. 15:21–28

Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.

Ps. 25:1–10
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!

Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.

Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
älä unohda minua!

Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä.

Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

2. Aik. 20:1–9
Moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia. Josafatille tultiin ilmoittamaan: ”Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan.”

Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston. Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.

Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, ja sanoi: ”Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: ’Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.’”

1. Tess. 4:1–8
Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.

Matt. 15:21–28
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.