Piispan juhlakirja Risteyksissä tarjoilee kirkolle tärkeää roolia

16.3.22

Osaisimmeko me suomalaiset elää koronan jälkeisessä ajassa laadukkaampaa ja kestävämpiin arvoihin nojaavaa elämää kuin tähän asti? Näin kysyy päätoimittaja Antero Mukka Risteyksissä-kirjassa. Kiinnostava esseekokoelma oli lahja piispa Jukka Keskitalolle, joka täytti tammikuussa 60 vuotta.


Teksti: Riitta Hirvonen .

Olipas siinä hyviä lukuja.

Mummoni toteamus kiinnostavan lehden äärellä tuli mieleeni, kun kahlasin läpi Risteyksissä-kirjan.

Teoksella juhlistettiin vuoden alussa piispa Jukka Keskitalon 60-vuotissyntymäpäivää.

Risteyksissä on esseekokoelma. Siksi kirjoittajajoukko on iso. Siihen kuuluu muun muassa eri alojen professoreita, tutkijoita, päätoimittaja, ministeri, poliisiylijohtaja sekä Suomen kirkon piispoja – kaksi aiempaa ja yksi nykyinen.

Kustantajan esittelyssä kirjasta todetaan osuvasti: Esseitä lukiessa pääsee reiteille, joilla risteävät niin kirkko ja yhteiskunta kuin kansat ja kielet.

Moni teksti katsoo tulevaisuuteen

Risteyksissä-kirja oli luku-urakkani samoihin aikoihin, kun mediat uskaltautuivat kirjoittamaan koronaan liittyen toiveikkaita uutisia. Niissä todettiin: Pandemia helpottaa vaikean vuodenvaihteen jälkeen.

Ehkä juuri puheet voiton puolella olemisesta saivat minut kiinnostumaan erityisesti muun muassa Helsingin Sanomien päätoimittajan Antero Mukan tekstistä.

Mukka kysyy lukijalta vaikean kysymyksen: Osaisimmeko me suomalaiset elää koronan jälkeisessä ajassa laadukkaampaa ja kestävämpiin arvoihin nojaavaa elämää kuin tähän asti?

Mukka tarjoilee kirkolle isoa roolia ”uudessa elämässä” pandemian jälkeen. Hän näkee kirkon keskeisessä roolissa, kun yhteiskunnassa ”piirretään” uutta arvomaisemaa. ”Myös löyhemmin kirkkoon sidoksissa olevan väestön keskuudesta löytynee nyt kaikupohjaa pohdinnoille elämän tarkoituksesta, läheisten merkityksestä ja heikoimmista välittämisestä.”

Mukka korostaa, ettei tällainen rooli tipahda kirkon syliin:

”Kirkon tulee löytää ja ottaa paikkansa, kun terveysturvallisuudesta vastaavat poliitikot ja viranomaiset aikanaan väistyvät korokkeiltaan. Tehtävä ei ole helppo, eikä kirkon tähänastinen näkyvyys koronakeskustelussa lupaa liikoja. Toisaalta myös tiedotusvälineiden on kyettävä näkemään päivänuutisten rinnalla tarpeita, jotka liittyvät syvempiin merkityksiin ja henkiseen hyvinvointiin.”

Historiaa tärkeämpää on tulevaisuus

Ekumeniikan professori Risto Saarinen toteaa omassa esseessään tulevaisuusteemaan liittyen näin: ”Kristinusko on lähtökohtaisesti eteenpäin katsovaa, tulevaisuuden ja toivon sävyttämää ajattelua. Jumalan kansa kuuluu tulevaisuuteen pikemmin kuin menneisyyteen. Kirkkohistoriaa tärkeämpää tulisi kirkossa olla tulevaisuuteen päin katsomisen.”

Myös eurooppaministeri Tytti Tuppurainen pohtii maailman avautumista koronan jälkeen.

Hän toteaa uskovansa kirkon vahvaan ja lempeään kykyyn toimia eettisenä kompassina maailmassa. ”Kun haemme uudelleen yhteyttä toinen toisiimme, meillä on samalla mahdollisuus tarkastella itseämme ja tapaamme katsoa toista ihmistä: näemmekö omien ennakkoluulojemme takaa toisen ihmisen vai pysähtyykö katseemme ulkokuoreen?

Tuppurainen kuvaa lohdulliseksi sitä, että omaa katsettaan voi harjaannuttaa. Raamattu kertoo Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen, hän kirjoittaa.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen tekstissä kirkolle hahmotellaan tien auraajan tehtävää, kun ryhdytään korjaamaan koronan jättämiä jälkiä esimerkiksi nuorten parissa:

”Se, mitä teemme tänään tilanteen korjaamiseksi, näkyy sukupolvien päähän. Tässä työssä kaikilla on tehtävää, mutta jonkun täytyy aurata tietä. Omilla aloillaan sekä kirkko että poliisi ovat tärkeitä toimijoita. Tavoite on yhteinen: kaikkien mukana pysyminen. Kenenkään ei haluta putoavan kelkasta, ja harhautuneet tai apua tarvitsevat tulee ohjata isteyksistä oikeaan suuntaa”

Sovinnon kautta tulevaisuutta kohti

Tohtorikoulutettava Helga West Helsingin yliopistosta antaa kiitosta Jukka Keskitalolle. Hän iloitsee työstä, jota Keskitalo jatkaa saamen kansan parissa piispa emeritus Samuel Salmen jalanjäljissä.

Myös West haluaa katsoa tulevaisuuteen, vaikka toteaa, että tulevaisuus aukeaa kunnolla vasta kun on uskallettu olla rehellisiä menneisyyden tapahtumista.

West kuvaa Keskitaloa empaattiseksi ja harkitsevaiseksi. ”Mielestäni ne ovatkin tärkeimpiä ominaisuuksia, jos haluamme aidosti ymmärtää sitä, mitä historiassa on tapahtunut. Jos emme ymmärrä historiaa, emme voi myöskään ymmärtää historiallisten hyvitysten merkitystä ihmisille, joilta on viety jotain arvokasta, kuten lapsuus ja perusturvallisuus.”

Jukka Keskitalo on kertonut uskovansa siihen, että edessä on Suomen evankelisluterilaisen kirkon anteeksipyyntö saamelaisille menneisyyden kipeistä asioista.

Vielä yksi tulevaisuuteen katsova siteeraus Risteyksissä-kirjasta.

Oulun yliopiston biokemian professori, vararehtori Taina Pihlajaniemi kirjoittaa aiheesta Tiede ja uskonto risteävät sovussa. Pihljaniemen mukaan uskontojen ja kristillisen kirkon merkitys on ollut valtaisa niin ihmisten henkisen hyvinvoinnin kuin yhteiskuntakehityksen kannalta Entä jatkossa? hän kysyy.

”Näkisin, että kaikki yhteiskunnat tarvitseva uskontoa. Korkea moraalinen ajattelu ja käyttäytyminen eivät edellytä uskonnollisuutta, mutta hyvin monelle usko on eräänlainen moraalinen kompassi. Jos ei muuta, niin kuolema on niin pelottava asia monille, että uskolle tulee merkitystä.”

 

Juhlakirjan ovat toimittaneet Satu Saarinen, Juha Rauhala, Mari Aalto ja Harriet Urponen. Kirjan on julkaissut Kirjapaja.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Näkemyksiä