Hartaus sunnuntaille 1.5.

Emme kaipaa kaitsentaa vaan kokemusta siitä, että meistä on luomaan uutta, tekemään hyvää ja muuttamaan maailmaa, uskoo Päivi Jussila.

Wikimedia

Jumalakuva muutoksessa

Hyvän paimenen sunnuntain raamatuntekstit kuvaavat Jumalaa paimenena, joka ohjaa, hoivaa ja suojelee lampaitaan.

Raamatussa paimenen ja lampaan välinen suhde on vain yksi Jumalan ja ihmisen välisistä moninaisista suhteista. Jumala on paimen, mutta myös paljon muuta. Kristillisessä kirkossa paimenen ja lampaan välinen suhde on kuitenkin ollut tärkein.

Michel Foucault, 1900-luvulla elänyt filosofi ja historioitsija, tarkastelee eräässä luentosarjassaan paimenen ja lauman suhdetta vallankäytön mallina.

Vaikka paimenvalta on periaatteessa hyväntahtoista valtaa, vierastamme nykyään enenevässä määrin Jumalaa, joka vaatii meiltä lammasmaisuutta, kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta. Emme kaipaa kaitsentaa vaan kokemusta siitä, että meistä on luomaan uutta, tekemään hyvää ja muuttamaan maailmaa.

Raamatun ajan yhteiskuntien perussuhteita olivat kuninkaan suhde kansaan, isännän suhde orjiin, isän suhde lapsiin, paimenen suhde lampaisiin. Me emme ihaile tällaisia valta- ja alistussuhteita.

Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freudin sanoin emme kaipaa isähahmoa, joka antaisi meille turvaa muutoin käsittämättömässä ja pelottavassa maailmassa.

Emme tarvitse enää Jumalaa, joka on hallitsija ja omistaja. Sen sijaan tarvitsemme jumalakuvia, jotka vastaavat omaa kokemustamme. Eikä siinä ole mitään merkillistä.

Jumalakuva on ollut aina muutoksessa. Jumala on merkinnyt eri asioita eri aikoina eläneille ihmisille.

Paimenen ja lampaan välinen suhde ei ole koko totuus Jumalan ja ihmisen suhteesta. Jumalan ja ihmisen välillä tapahtuu myös sellaista vuorovaikutusta, joka ei edellytä valta-asetelmaa. Voimme kohdata Jumalan paitsi paimenena myös hiljaisuutena ja maailman runoilijana, tapahtumisena ja toisen ihmisen kasvoina.

Lopulta kaikki jumalakuvat ovat tilapäisiä. Emme tarvitse virallista oppia Jumalasta, vaan Jumalaa koskevat käsityksemme ovat ennen muuta yksityisasioita.

Ja on hyvin mahdollista, että se, mitä Jumalasta ei sanota, on todempaa kuin se, mitä hänestä sanotaan.

Päivi Jussila
Tuiran seurakunnan kappalainen

 

2. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 23
1. lukukappale: Hes. 34:11–16
2. lukukappale: 1. Piet. 2:21–25
Evankeliumi: Joh. 10:11–16

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi.
Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

 

Ps. 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
  Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
  siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
  Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
  en pelkäisi mitään pahaa,
  sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
  Sinä katat minulle pöydän
  vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
  Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
  kaikkina elämäni päivinä,
  ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

 

Hes. 34:11–16
Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.

 

1. Piet. 2:21–25
Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
– Hän ei syntiä tehnyt,
hänen suustaan ei valhetta kuultu.
Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.

 

Joh. 10:11–16
Jeesus sanoo:
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää