Sota riepottaa ihmisiä Euroopassa. Joku lähtee pikkubussilla noutamaan pakolaisryhmää Puolan rajalta. Kotona riemuitaan pienen lapsen turvaan pääsystä.
Kärsimys sen eri muodoissaan on jokapäiväistä todellisuutta. Tämän pääsiäisen aikaan kärsimyksen kuvat puhuttelevat meitä erityisen voimakkaasti.
Eivätkä ne jää pelkästään kuviksi. Sodat ja sairaudet, puute ja henkinen ahdinko tulevat ihollemme ja hengittävät raskaasti kasvoillemme. Jokainen tuntee jonkun, jota elämä riepottaa.
Kärsimyksen kasvot ovat monenlaiset ja mietityttävät meitä. Kaiken keskellä mietimme suhtautumistamme niihin. Yksi on sodan jaloista pakeneva pakolainen, toinen on menettänyt toimeentulonsa. Kolmas ei pääse tarvitsemiinsa sairaalahoitoihin, koska hoito-osastot ovat täynnä ja henkilökunta ylikuormitettua. Jokainen heistä tarvitsee avun yhtä lailla. Jokainen on ansainnut olkapään johon nojata.
Pienen ihmisen keinot maailman pelastamiseen ovat rajalliset. Omatkin murheet voivat painaa hartiat kasaan.
Mutta jos jokainen pelastaisi yhden ihmisen joltain kärsimykseltä, vaikka hetkeksi, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää.
Kuka on se yksi ihminen, jonka sinä haluat pelastaa?
Kirjoittaja on Hailuodon kirkkoherra