Tietoisesti elämän puolella

Ukrainan sota on maailmanpoliittisesti järisyttävä sekä suuri riski, koska hyökkääjä on Venäjä. Sota skaalautuu tämän takia moneen muuhunkin maahan, toteaa Genevessä työskentelevä suomalainen Maria Immonen.

Immonen johtaa Luterilaisen maailmanliiton (LML) maailmanpalveluosastoa, jonka vastuulla on humanitaarinen avustustyö.

Alkamassa on laaja avustusoperaatio

LML:n maailmanpalveluosasto valmistelee laajaa avustusoperaatiota Ukrainassa ja sen naapurimaissa.

– Kaikki tuon alueen luterilaiset kirkot ovat pyytäneet tukeamme. Me pystymme resursseillamme tukemaan heidän auttamistyötään.

Paikalliset luterilaiset kirkot ovat aika pieniä, mutta ne kaikki ovat diakonisesti aktiivisia, ja niillä on omat vapaaehtoisverkostonsa.

Immonen huomauttaa, että mittavan humanitaarisen avun ohella kirkkojen pitää pystyä hoitamaan kriisin keskellä myös perustehtäväänsä.

– Ihmisten hengellinen hätä ja eksistentiaalinen kriisi ovat suuria. Me täältä LML:n päätoimistolta emme voi auttaa siinä, vaan keskeinen rooli on paikallisilla kirkoilla.

LML:n historiassa Ukrainan ja sen lähimaiden yhtäaikainen auttamisoperaatio on aika poikkeuksellinen.

– Afrikassa on pari kertaa toteutettu vastaavia, mutta siellä meillä on ollut humanitaarisen avun toimittamisesta pitkä kokemus. Ukrainan alueella järjestelmä pitää nyt luoda. Onneksi paikalliset luterilaiset kirkot ovat siinä ankkureina.

Kriisi kestää vielä pitkään

Humanitaariset haasteet Ukrainan hädän lievittämiseksi ovat suuret, mutta Maria Immonen ei tunne epätoivoa. Hän viittaa aikaisempiin onnistumisiin.

– Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa oli liikkeellä noin 45 miljoonaa evakkoa ja pakolaista. Siitäkin selvittiin. Nykyajan yhteiskunnat ovat kehittyneempiä kuin tuolloin.

Immonen painottaa, että ihmisten tulisi henkisesti jo nyt valmistautua yhteen asiaan: kriisi on keskuudessamme vielä pitkään, vaikka Ukrainassa kävisi sotilaallisesti miten tahansa.

– Eivät sieltä paenneet miljoonat ihmiset aivan heti halua palata tuhottuun maahan.

Myös maailmanlaajuinen näkökulma on hyvä huomioida. Kaikesta kauheudestaan huolimatta Ukrainan sota ei suinkaan ole maailman ainoa käynnissä oleva kriisi.

On olemassa valtava vaara, että ne muut kriisit eskaloituvat, kun maailman ja median huomio on itäisessä Euroopassa.

– On olemassa valtava vaara, että ne muut kriisit eskaloituvat, kun maailman ja median huomio on itäisessä Euroopassa. Näkyy jo merkkejä siitä, että diktaattorit käyttävät tämänhetkistä tilannetta hyväkseen.

Vakiintuneiden toimijoiden tukeminen on turvallista

Ihmiset kautta maailman ovat avanneet sydämensä ukrainalaisille. Maan rajoille virtaa monenlaista apua valtioilta, järjestöiltä sekä yksityisiltä tahoilta.

Immonen kehottaa laittamaan avustusinnossa jäitä hattuun, vaikka tarkoitus olisi hyvä.

– Ukrainan pakolaisille ei pitäisi kerätä omia tavaroita. Eikä myöskään sellaisia ostettuja tavaroita, joita ei ole lajiteltu, eikä tiedetä kuka niitä paikan päällä jakaa.

Paljon parempi idea on järjestää esimerkiksi myyjäiset, joiden tuotto kanavoidaan Ukrainaan.

– Tässä voi käyttää välikätenä kirkollisia tai ei-kirkollisia ammattimaisia toimijoita, joita on vaikka kuinka paljon.

Jo jonkinlaiseksi kansanperinteeksi ovat muodostuneet tarinat, joissa joku on lähtenyt viemään Ukrainan rajalle tavaraa ja ottanut sitten paluumatkalle mukaan pakolaisia.

Tässä piilee riskejä.

– Itäinen Eurooppa on jo valmiiksi yksi kansainvälisen ihmiskaupan keskuksia. Ukrainan rajaseudulta on hävinnyt ihmisiä tämänkin sodan aikana. Kaikki tarjotut kyydit eivät ole hyviä, Immonen sanoo.

Ystävällisyys lievittää kulttuurishokkia

Suomeen on jo saapunut yli 10 000 Ukrainan pakolaista, ja lisää tulee. Immonen kannustaa suomalaisia heidän ystävikseen.

Materiaalisen avun lisäksi myös henkinen tuki on tarpeen. Muutama perusasia kannattaa kuitenkin painaa mieleen.

He ovat väsyneitä ja traumatisoituneita, ja tarvitsevat hellää kohtelua.

– On muistettava se, että ukrainalaiset eivät ole tulleet tänne vieraaseen kulttuuriin huvikseen. He ovat väsyneitä ja traumatisoituneita, ja tarvitsevat hellää kohtelua. Pakolaisilla on myös valtava hätä Ukrainaan jääneiden perheenjäsentensä ja ystäviensä puolesta.

Immonen toteaa, että yhteys ukrainalaispakolaisiin voi luontevasti alkaa vaikkapa lasten välityksellä. Kielimuuri ei pienillä nouse esteeksi.

– Äitien ja isien ei kannata hiekkalaatikolla pelätä mennä istumaan vieraan näköisen ihmisen viereen, kun lapset leikkivät. Ystävällinen vastaanotto on näille ihmisille todella terapeuttista.

Kärsimyksen jälkeen koittaa valo

Sodasta ja sen kauheista lieveilmiöistä huolimatta kristikunta valmistautuu pääsiäiseen. Tämä koskee myös Sveitsin Genevessä asuvaa Maria Immosen perhettä.

Hetken irtautuminen töistä on enemmän kuin paikallaan.

– On välttämätöntä miettiä joka päivä myös muita asioita kuin maailman kriisejä ja humanitaarista auttamista. On tärkeää liikkua ulkona ja ihailla vaikkapa kevään edistymistä, joka täällä Keski-Euroopassa onkin jo pitkällä.

Pääsiäistä perhe aikoo viettää normaaliin tapaan. Maria Immonen muistuttaa juhlan ydinajatuksesta: valtavan kärsimyksen jälkeen koittaa valo.

– Nyt meillä on menossa ehkä juuri se kärsimyksen kausi, joka värittää valmistautumistamme suureen juhlaan. Näemme mediasta asioita, joita kenenkään ei pitäisi nähdä.

Ei saa lähteä mukaan siihen ajatukseen, että kaikki päättyy kauheuteen.

Lopussa elämä kuitenkin voittaa.

– Pitää tietoisesti asettua elämän puolelle. Ei saa lähteä mukaan siihen ajatukseen, että kaikki päättyy kauheuteen.

FAKTA: Suuri avunantaja

• Luterilainen maailmanliitto (LML) on luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestö. Se perustettiin 1947 toisen maailmansodan jälkeen edistämään kirkkojen välistä yhteyttä. Järjestö toimi tuolloin muun muassa pakolaisten ja evakkojen parissa.
• Jäsenkirkkoja on 140 eri maanosissa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailman kolmanneksi suurin luterilainen kirkko.
• Järjestön Maailmanpalvelu-osasto on arvostettu humanitaarisen avun toimittaja. Se toimittaa apua kirkkojen puolesta eri puolilla maailmaa noin 25 maassa ja noin 10 000 työntekijän voimin. LML on tiiviissä yhteydessä YK:n humanitääristen toimijoiden kanssa.
• Järjestön korkein päättävä elin on noin joka kuudes vuosi pidettävä yleiskokous. Viimeisin yleiskokous pidettiin Windhoekissa Namibiassa 2017.
• Maria Immonen valittiin Luterilaisen maailmanliiton Maailmanosaston johtajaksi ensimmäisenä naisena.