Kuva: Pixabay CDD20

Hartaus sunnuntaille 8.5.

5.5.22

Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä, lainaa Juha Hilli lukukappaletta Jesajan kirjasta.


Jumala ei näe eikä välitä

Tämän sunnuntain Vanhan Testamentin lukukappaleessa Jesajan kirjasta löytyvät sanat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä”.

Kirjoitan tätä tekstiä keväällä 2022, jolloin venäläiset ovat iskeneet ukrainalaiseen lastensairaalaan, Hillary Clintonkaan ei ole säästynyt koronalta ja yksinhuoltaja tuskailee bensapumpun ääressä mistä raapii lapsille rahat vaatteisiin.

Tämä sama tunne ja kysymys kuin Jesajan aikana on ollut tuhansien vuosien ajan ja tulee edelleenkin olemaan.

Emme tiedä tulevaa, itsekään en näe millaisia uutiset ovat äitienpäivän main, muuta kuin että olen jo silloin vaari pienelle vauvalle.

Rauhan Tervehdyksen sivutkaan eivät riittäisi antamaan vastausta kysymykseen miksi elämässä on kipuja ja kärsimyksiä.

Kävelin joskus Oulujoen rantaa pitkin. Takana oli raskaita aikoja, liiankin raskaita aikoja.

Tuntui, että pimeys oli ollut ainut tuttavani. Kaiken sen sen keskellä tuli vain yksi ajatus: ”Jumala on rakkaus ja Jumala on Kaikkivaltias”.

Ei muuta, ei yhtään mitään muuta.

Sittenkin Hän välittää ja rakastaa. Välitetään ja rakastetaan mekin toisiamme.

Ps. Kannattaa lukea kokonaan tuo Jesajan luku 40, se puhuu juuri tästä välittämisestä.

Juah Hilli
Kirjoittaja on oululainen teologian maisteri

3. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 66:3–9
1. lukukappale: Jes. 40:26–31
2. lukukappale: Hepr. 13:12–16
Evankeliumi: Joh. 16:16–23

Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Ps. 66:3–9
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
  Koko maa kumartuu eteesi,
  koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.

Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
  Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
  kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
  Siksi me saamme iloita hänestä.

Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
  Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
  antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.

 

Jes. 40:26–31
Kohottakaa katseenne korkeuteen:
kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot
täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob,
Israel, miksi puhut näin:

– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,
minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.

 

Hepr. 13:12–16
Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.

Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

 

Joh. 16:16–23
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”

Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko