Maaseutuseurakunnille etsitään keinoja tulevaisuustyöhön

17.5.22

Kirkko saa uuden maaseutulinjauksen. "Haluamme löytää keinoja, joilla kirkko voisi antaa tukensa maaseudun elinvoimaisuudelle", tiivistää työryhmän puheenjohtaja Tuomo Törmänen. Uusi maaseutulinjaus on tarkoitus julkistaa syksyllä 2023 kirkon yhteiskuntapäivillä Joensuussa.


Teksti: Minna Kolistaja . Kuvat: Minna Kolistaja, Arttu Törmänen, Elisa Jukkola .

Kirkolle tehdään parhaillaan uutta maaseutulinjausta.

– Jos joskus niin nimenomaan nyt kirkko tarvitsee sellaisen. Kirkko on valtavassa toimintaympäristön muutoksessa ja isojen muutosten edessä on myös maaseutu, sanoo työryhmän puheenjohtaja Tuomo Törmänen.

– Tehtävänä on hahmottaa sitä toimintaympäristöä, jossa seurakunnat maaseudulla tulevaisuudessa toimivat sekä niitä ratkaisuja, joilla maaseutuseurakunnille luotaisiin vahva tulevaisuudennäky.

– En halua synnyttää vastakkainasettelua, mutta uskallan väittää, että kirkon päätöksenteossa ja kannanotoissa maaseudun ääni jää usein taka-alalle.

Törmäsen pitää toivottavana, että maaseudun tarpeet ja lähtökohdat näkyisivät ja kuuluisivat nykyistä voimakkaammin kirkon päätöksenteossa.

– Haluamme löytää keinoja, joilla kirkko voisi antaa tukensa maaseudun elinvoimaisuudelle. Jos maaseudulla ei ole työtä ja toimeliaisuutta, siellä ei ole elämisen mahdollisuuksia – eikä sen jälkeen seurakuntalaisiakaan.

Kirkkohallituksen asettama työryhmä ei Törmäsen mukaan ole mikään ”karjataloustyöryhmä”. Maaseudulla viitataan tässä yhteydessä enemmän toimintaympäristöön kuin tiettyjen ammattikuntien harjoittajiin.

– Linjauksella halutaan löytää keinoja rohkaista ja tukea maaseutuseurakuntia tulevaisuustyössä.

Maaseudulla seurakunta on luonteva osa elämää

Maaseudulla toimiva seurakunta ei Törmäsen mukaan voi lipua kuin tukki koskessa.

– Seurakunnan pitää tehdä tulevaisuustyötä: suunnitella, pohtia ja tehdä tietoisia valintoja siitä, missä halutaan olla 5–10 vuoden kuluttua.

Kahdeksan vuotta Taivalkosken kirkkoherrana toiminut Törmänen tietää, että maaseudulla kirkkoon sitoutuminen on vahvaa ja seurakunnan tekemää työtä arvostetaan.

– Kirkkoon ja omaan kotiseurakuntaan luotetaan. Siihen halutaan kuulua ja sille annetaan merkittävä rooli arjessa ja juhlassa. Maaseudulla ei tarvitse perustella, miksi kirkko on olemassa. Seurakunta on luonteva ja luonnollinen osa pitäjän elämää.

Kirkkoon kuuluminen on tosin maaseudullakin murroksessa:

– Esimerkiksi meillä Taivalkoskella seurakuntaan kuuluminen on laskenut 10 vuodessa 92 prosentista nykyiseen 85 prosenttiin.

Syksyllä on tärkeä valita hyviä päättäjiä

Maaseutulinjausta uudistava työryhmä aloitti työnsä ottamalla yhteyttä seurakuntiin. Seurakunnilta ei tällä kertaa pyydetty vastauksia vaan kysymyksiä, joihin seurakunnat haluaisivat vastauksen työryhmän laatimassa loppuraportissa syksyllä 2023.

Seurakuntien viesteissä nousivat esille odotetusti talouteen ja resursseihin liittyvät haasteet.

– Maaseutuseurakunnissa väki ikääntyy ja vähenee. Väestönkehitys tuo mukanaan talouden haasteet. Lopulta seurakunnat tekevät työtä hyvin niukoilla resursseilla.

Törmänen on huolissaan maaseutuseurakuntien työyhteisöjen jaksamisesta. Työtä on jo nyt paljon ja tulevaisuudessa työntekijöiden määrä todennäköisesti vähenee entisestään. Seurakuntien taloutta rasittaa usein myös iso määrä kiinteistöjä.

Maaseutuseurakunnissa väestönkehityksen ja talouden realiteetit ovat hyvin tiedossa.

– Maaseudulla toimivassa seurakunnassa ei ole helppoa olla päättäjänä, mutta tulevaisuuden kannalta on elintärkeää saada hyviä päättäjiä myös syksyn seurakuntavaaleissa.

Miten taakka jakautuisi leveämmille hartioille?

Pienten maaseutuseurakuntien tulevaisuus täytyy turvata, mutta ei niin, että asioita miettii kukin seurakunta tahollaan.

– Tarvitaan kokonaiskirkon tasolla käytävää keskustelua siitä, miten pienille maaseutuseurakunnille mahdollistetaan toiminnallinen itsenäisyys niin, että talouden taakkaa jaettaisiin leveämmille hartioille.

Tuomo Törmänen. Kuva: Arttu Törmänen

– Tällä hetkellä seurakunnat voivat saada verotulojen täydennysavustusta sekä harkinnanvaraista avustusta. Summat ovat kuitenkin seurakuntaa kohden melko pieniä.

– Kaupunkiseurakuntien jäsenillä on keskimäärin suurempi veronmaksukyky kuin maaseutuseurakunnan jäsenillä. Löytyisikö kirkossa halukkuutta siirtää rahaa kaupunkiseurakunnilta maaseutuseurakunnille, Törmänen haastaa pohtimaan.

Kahteen seurakuntaan kuulumisesta vaihtoehto?

Törmänen ennakoi, että maaseutulinjausta tehtäessä esille nousee esimerkiksi kaksoisseurakuntalaisuus.

– Kuntapuolella kaksoiskuntalaisuudesta on puhuttu jo pitkään, kirkon puolella keskustelua kaksoisseurakuntalaisuudesta ei juurikaan ole käyty.

Mallia olisi Törmäsen mielestä syytä ennakkoluulottomasti miettiä.

– Seurakunnan jäsenyys perustuu tällä hetkellä ihmisen postiosoitteeseen. Maaseutuseurakunnat hyötyisivät, jos jäsenyys ei olisi asuinpaikasta riippuvainen.

– Ihmisillä on sukujuuria ja tunnesiteitä maaseudulle. Lapsuus- tai kesämökkipaikkakunnan seurakunta voi tuntua omemmalta kuin asuinpaikkakunnan seurakunta.

Maaseutu ei ole synonyymi vanhanaikaiselle

Maaseutulinjaukseen Törmäsen toivoo mukaan myös keinoja vahvistaa ihmisten toimijuutta omassa seurakunnassaan: kun seurakunnan resurssit pienenevät ja työntekijöiden määrä vähenee, miten vastuuta seurauntatoiminnasta voitaisiin entistä enemmän antaa seurakuntalaisille itselleen.

– Maaseudulla edelleen yllättävän vahvana ilmenevä yhteisöllisyys antaa tällaisen mallin rakentamiselle hyvän pohjan.

– Haluaisin myös, että työryhmän loppupaperissa rohkaistaisiin maaseutuseurakuntia uudistumaan mutta samalla pitämään kiinni hyvistä perinteistä.

Törmänen muistuttaa, että vaikka seurakunta toimii maaseudulla, se ei välttämättä tarkoita, että seurakunnan toiminta olisi vanhanaikaista.

– Kyllä maaseudullakin on mahdollista tehdä seurakuntatyötä modernisti, Törmänen uskoo.

– Ajattelen, että myös niukkenevien resurssien vallitessa voidaan tehdä hyvää seurakuntatyötä. Ei kai esimerkiksi hengellisesti rikas jumalanpalveluselämä ei ole kiinni seurakunnan resursseista vaan asenteesta, jolla työtä tehdään.

Ei tasapaksua vaan tunteita herättävää

Kymmenkunta suomalaista seurakuntaa pääsee kommentoimaan linjausta tekevän työryhmän työtä ennen kuin linjaus ensi vuoden loppupuolella valmistuu.

Työryhmän puheenjohtaja toivoo, että valmis linjaus ei ole tasapaksu ja tunteita herättämätön.

– Haemme rohkeita eteenpäin katsovia ajatuksia. Ei haittaa, vaikka joku niistä ärsyyntyykin – tarkoittaahan se, että linjaus herättää ainakin jonkinlaisia tunteita.

Kirkon nykyinen maaseutulinjaus on vuodelta 2015. Sitä ei ole tarkoitus pelkästään kevyesti päivittää vaan linjaus kirjoitetaan kokonaan uusiksi.

– Tavoitteena on käsitellä suuria suuntaviivoja mutta nostaa esille myös seurakuntien konkreettisia kysymyksiä – vaikkapa sitä, miten tuomiokapitulit voivat tukea pienten maaseutuseurakuntien kirkkoherrojen työssä jaksamista, Törmänen kuvailee.

Kirkkokin tekee maaseutupolitiikkaa

Maa- ja metsätalousministeriön maaseutupoliittinen kokonaisohjelma määrittelee, että ”maaseutupolitiikka tekevät ja toteuttavat kaikki toimijat, jotka tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin elää, asua, yrittää ja toimia maaseutualueilla”.

Tekeekö siis kirkkokin tällä työryhmällä nyt maaseutupolitiikkaa?

– Kyllä niin voi sanoa. Voi sanoa, että tämä on kirkon aluepoliittinen työryhmä.

”Maaseudulla on tulevaisuus”

Täällä Pohjois-Pohjanmaalla uskotaan siihen, että maaseudulla on tulevaisuus. Sen viestin haluaisin aika vahvasti kirkon maaseutulinjaukseen mukaan, sanoo Sanna Jukkola, kirkon maaseutulinjausta tekevän työryhmän jäsen.

– Viime vuosina on nähty, kuinka maaseudun ahdinko syvenee. Siksi myös kirkossa on syytä pitää maaseudun asiaa esillä.

Nivalan kirkkoherra Sanna Jukkola itse on maatalon tyttö Sievistä. Naapuripitäjä hän on pappina nyt seitsemättätoista vuotta.

– Täältä Nivalasta lähtee joka vuosi jokaiselle suomalaiselle ämpärillinen maitoa.

Sanna Jukkola. Kuva: Elisa Kujala

Vaikka Jukkola elää ja tekee työtään maitopitäjässä, hän toivoo, että maaseutulinjausta tekevä työryhmä onnistuu tuomaan esille monenlaisia näkökulmia maaseutuun, sillä ei ole olemassa vain yhtä maaseutua.

– Kun halutaan pitää maaseutu elävänä, ei voida puhua vain maataloustuotannosta vaan ylipäätään elämästä maaseudulla. Maaseudun merkitys pitää havahtua näkemään monipuolisesti eri kanteilta.

Miten kirkko tukee hädässä ja ahdingossa?

Kirkon maatalouslinjausta tekevässä työryhmässä ei Jukkolan mukaan todellakaan aiota puhua siitä, kuka niin sanotusti sammuttaa viimeisenä valot.

– Tahtotila on, että seurakunnat olisivat maaseudullakin eläviä. Emme halua maaseutuseurakuntien joutuvan tilanteeseen, jossa ne pystyvät hoitamaan vain pakolliset lakisääteiset tehtävät.

Jukkolan mielestä kirkon pitäisi miettiä esimerkiksi sitä, osaako se olla oikealla tavalla läsnä.

– Maaseudulla toimivissa seurakunnissa yksi iso juttu on yhdessä tekeminen. Ei niin, että jokainen paikkakunnan yhteisö miettisi toimintaa yksin vaan niin että osattaisiin tehdä asioita yhdessä.

Nivalan seurakunta on linjannut menevänsä rohkeasti sinne, missä tapahtuu.

– Esimerkiksi elokuussa paikkakunnalla on iso maaseutunäyttely ja seurakunta totta kai on mukana.

Jukkolan mukaan maaseudun asukkaille voisi selkeämmin viestittää, miten kirkko voi olla tukemassa heitä.

– Meillä kirkossa on niitä kuuntelevia korvia ihmisille, joilla on hätä tai ahdinko. Ja ihan taloudellistakin apua on saatavilla.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Laita viestiä toimitukselle! Halutessasi voit jättää palautelomakkeen kautta myös mielipidekirjoituksen paperilehdessä julkaistavaksi (jätä tällöin myös yhteystietosi toimituksen tietoon)

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Yleinen