Vihkiparien toivemusiikit lisäävät helposti kanttoreiden työnmäärää

Jos toive häämarssista on esimerkiksi elokuvasta, tai muutoin uudempaa musiikkia, vihittävien on hyvä hankkia omasta toivesävelmästään etukäteen kanttorille nuotit.

Moni kanttori haluaa soittaa harjoittelemansa kappaleen ennen varsinaista juhlahetkeä vihkiparille, sillä urkuja ei voi pakottaa sellaiseen, mihin soitin ei taivu. Musiikki, joka toimii bändikappaleena tai on rytmimusiikkia, ei välttämättä ole parasta ja kauneinta uruilla soitettuna. Tämän vuoksi toiveiden esittäjien saattaa olla hyvä kuulla etukäteen, millaiselta oma biisi kuulostaa urkuversiona.

Kehnoa tulkintaa kanttorit eivät halua tarjota.

Tällaisia terveisiä kuulee kirkkomuusikoilta eri puolilta Suomea.

Musiikkitoiveet ovat tervetulleita, vaikka työnmäärä kasvaa

Kanttorit niin pohjoisessa kuin etelässä kertovat, että hääparit – ja myös muistotilaisuutta järjestävät omaiset – esittävät heille rohkeasti omia musiikkitoiveitaan. Kirkkohallituksen asiantuntija Teija Tuukkanen kuvaa tällaisen kehityksen jopa voimistuneen viime vuosina ainakin Etelä-Suomessa.

Pyyntöjä pyritään toteuttamaan, mutta trendi tarkoittaa työmäärän lisääntymistä urkuparvella. Jos kanttorit joutuvat itse sovittamaan toivekappaleita uruille, se ei useinkaan tapahdu hetkessä.

– Meidän ammattitaitoamme on soittaa eri musiikkityylejä, ja meillä on siihen myös osaamista, mutta ihan kaikki tyylilajit eivät luonnistu uruilla, sanoo kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja, kanttori Minna Raassina.

Urut ovat perinteisesti olleet kirkon pääsoitin. Tämä johtuu pitkälti siitä, että vuosisatoja sitten ei ollut muita yhtä äänekkäitä soittimia, joilla olisi voinut säestää isoissa tiloissa satojen ihmisten laulua.

Palveluhalua kanttoreilla on

Myös Raassinan mukaan vihkiparit toivovat aiempaa useammin kappaleita, jotka ovat muuta kuin kirkkomusiikkia.

Hän näkeekin, että häämusiikki on osaltaan muuttumassa.

– Kirkon sisällä on ymmärrys siitä, että kirkolliset toimitukset, kuten häät, ovat jumalanpalveluksia. Siksi myös häämusiikin tulisi olla jumalanpalvelukseen sopivaa. Mietin kuitenkin, jakavatko seurakuntalaiset tämän saman ymmärryksen?

Mitään mustia listoja kappaleista, joita kanttorit kaihtavat, ei tietenkään ole, Raassina toteaa.  Monet seurakunnat viestittävät verkkosivuillaan, ettei häämarssin tarvitse välttämättä olla marssi eikä edes urkuteos, mutta joka tapauksessa ”tilanteeseen sopivaa”.

Kenellä on viimeinen sana siitä, mikä sopii kirkkoon?

Rajaviivaa hengellisen ja maallisen musiikin välille on joskus vaikea vetää.  Tämän osoittaa esimerkiksi keskustelu Unto Monosen tangosta Satumaa, jonka sanat Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa voi hyvin ajatella viitattavan myös tuonpuoleiseen elämään.

Kanttoreilla on erilaisia linjauksia siitä, millainen musiikki sopii kirkkoon, mutta selvää on se, että myös hautajaisissa soivat nykyään yhä useammin esimerkiksi Petri Laaksosen laulut tai muu viihdemusiikki.

–  Kiusallinen tilanne saattaa syntyä silloin, jos naapuriseurakunnan kanttori suostuu soittamaan kappaleen, josta oman seurakunnan kanttori kieltäytyy, Teija Tuukkanen toteaa.

Musiikkivalintoja mietitään nyt tarkasti

Kempeleen seurakunnan kanttori Taru Pisto ei sanoisi, että vihkiparien toiveissa painottuisi nykyisin aiempaa enemmän kappaleet populaarimusiikin puolelta.

– Ennemminkin olen huomannut kahtiajaon häämusiikkitoiveissa. On heitä, jotka haluavat ehdottomasti perinteistä kirkkomusiikkia ja sitten on pareja, jotka haluavat musiikkia, joka on syystä tai toisesta merkityksellistä juuri heille.

Piston mukaan valinta perinteisen häämarssin puolesta ei tarkoita sitä, että musiikki olisi vihittäville merkityksetöntä.

–  Musiikillisia valintoja mietitään paljon, sellainen on lisääntynyt, hän kertoo huomionsa.