Kuvassa ovat panelistien lisäksi tilaisuuden juontajat kirkkoherra Ilkka Mäkinen (vas.) ja lähetystyön asiantuntija Mikko Pyhtilä (oik.).

#Yhdessä2022: Kyllä mielipiteensä saa vaihtaa

21.5.22

Vuonna 2015 suuren pakolaisaallon yhteydessä Anneli Nieminen ennätti ajatella, etteivät uudet turvapaikanhakijat mahdu hänen kotimaahansa. Muuri Tornioon ja pysykööt vieraat pois Suomesta, hän tuumi. Jyrkkä suhtautuminen loiventui, kun Nieminen päätti kohdata pakolaisia yksi kerrallaan.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Riitta Hirvonen .

Keskustelut kärjistyvät herkästi, kun aiheena on esimerkiksi maahanmuutto tai ilmastonmuutos.

Näin ei tarvitsisi olla, jos me malttaisimme paremmin kuunnella toisiamme. Se vaatisi pysähtymistä ja halua ymmärtää, mistä vastakkainen näkemys kumpuaa.

Oulun Kirkkopäivien lauantain ohjelmassa tuomiokirkossa puhuttiin keskustelusta ilman vastakkainasettelua.

Kuuntelenko? Kunnioitanko? Ymmärränkö? -tilaisuudessa aihetta pohtuvat kansainvälisentyön ja lähetyksen koordinaattori Anneli Nieminen, rauhanturvaamistyön konkari Henry Helakorpi sekä vaikuttamistyön ammattilainen Niko Humalisto.

Panelistit pohtivat omien kantojen muuttamista. Miksi muutoksesta puhutaan kriittisesti takin kääntämisenä?

Entä jos keskustelukumppani osaa perustella näkemyksensä niin hyvin, että oma näkemys alkaa horjua? Lähteekö itsestä jotakin olennaista pois, jos alkaa nähdä asioita uudessa valossa?

–  Eikö ole surullista, jos viisi-kuusikymppinen ihminen ei ole kertaakaan vaihtanut kantaansa kuullessaan uusia  ajatuksia. Tarkoittaako ilmaisu periaatteidensa mies välttämättä aina jotain hyvää? Humalisto pohti.

Tärkeää oli käydä kiinni omiin asenteisiin

Anneli Nieminen myönsi paneelissa vaihtaneensa mielipidettään niin pakolaisista kuin vanhoillislestadiolaisesta esimiehestään.

– Minun on pitänyt aloittaa asenteen muokkaus puhtaalta pöydältä törmätessäni omiin jyrkkiin ennakkokäsityksiini, hän tunnusti.

– Dialogi piti siis ensin käydä sisälläni ja vasta sitten ryhtyä kohtaamaan ihmisiä sellaisina kuin he oikeasti ovat ilman, että liitän heidät osaksi suurta blokkia,

Dialogi piti siis ensin käydä sisälläni ja vasta sitten ryhtyä kohtaamaan ihmisiä sellaisina kuin he oikeasti ovat ilman, että liitän heidät osaksi suurta blokkia.

Anneli Nieminen

Rauhaa turvataan kuuntelemalla

Henry Helakorpi kertoi pitävänsä kunnioittavaa keskustelua osana rauhanturvaamista.

– Ei ole aina helppoa ja yksinkertaista pysähtyä kuuntelemaan, mutta rauhanturvaajana opin, että asioiden sujumiseksi minun on kuunneltava ihmisten tarinoita.

– Kuunteleminen on läsnäoloa. Myös pienillä hyvillä teoilla, kuten hymyllä, on iso merkitys, kun etsitään yhteisymmärrystä. Lopulta meissä ihmisissä on paljon samaa.

Helakorpi on huomannut, että kärsivällinen kuunteleminen palkitaan usein.

– Kun kuuntelen, saan siitä itselleni, vaikka ehkä kuvittelin antavani toiselle pysähtyessäni hänen kohdallaan.

Empatian avulla eteenpäin

Niko Humalisto kertoi oppineensa Suomen Lähetysseuran työssä, että empatia on tärkeä työkalu silloin, kun halutaan viedä yhteisiä asioita eteenpäin.

– Dialogiin ihmisten kanssa on varattava aikaa. Toisen ihmisen ymmärtäminen ei ole hetken asia.  Se saattaa vaatia myös epämukavuusalueelle menemistä.

– Kun mennään eteenpäin, opitaan usein elämästä jotain uutta.

 

 

Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Kerro, anna toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä