Martti Junnola ja Kari Ylönen kannustavat pyytämään rohkeasti vapaaehtoisia kantajia avuksi, kun voimat surun keskellä ovat vähissä. Heikki Guttormille arkunkantajat ovat tuttuja vapaaehtoisia.

Arkunkanto on vapaaehtoiselle kunniatehtävä

7.7.22

Parempaa palkkaa kuin hyvän mielen ei työstään voi saada, sanovat vapaaehtoiset arkunkantajat.


Teksti: Elisa Rasmusson . Kuvat: Elisa Rasmusson .

Kuoleman hetkellä kaikki ovat tasavertaisia, ja jokaisella ihmisellä on oikeus päästä arvokkaasti haudan lepoon. Siksi tämä on kunniatehtävä, miettii Martti Junttola, yksi Limingan seurakunnan vapaaehtoisista arkunkantajista. 

Vuosia sitten Junttola osallistui sukulaisensa hautajaisissa, joihin oli haastavaa löytää arkunkantajia. 

– Jo silloin ajattelin, että kun minulla on joskus aikaa, voisin ryhtyä vapaaehtoiseksi arkunkantajaksi. Toteutin ajatuksen ja ilmoittauduin, kun ryhmää perustettiin Liminkaan. En ole muulla tavoin seurakunta-aktiivi, mutta tämä olkoon panokseni siihen, toteaa Junttola.

Kun hautajaiset pienenevät,  kantajia ei aina löydy

Samoilla ajatuksilla mukana on myös Kari Ylönen

– Omassa lähipiirissäni olen huomannut, että ajan mittaan hautajaissaattueet pienenevät, suvut vanhenevat eikä arkunkantajia välttämättä löydy helposti.

Ajattelen, että jos voin auttaa surevia omaisia raskaan asian keskellä, teen sen mielelläni. Kuoleman tullessa surevilla on paljon muistamista ja tekemistä. Arkunkantaminen voi tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta taakalta. Silloin me vapaaehtoiset kantajat voimme olla isona apuna, pohtii Ylönen. 

Limingan seurakuntamestari Heikki Guttorm kertoo, että kun hän aloitti Limingan seurakunnassa vuonna 2003, tämänkaltaiselle toiminnalle ei ollut kysyntää.  

– Ajat ovat muuttuneet. Ryhmä perustettiin tarpeeseen. Mukana on tällä hetkellä kuusi vapaaehtoista arkunkantajaa.

Se, että voimme auttaa, antaa hyvän mielen. Ei kai sitä parempaa palkkaa voi työstään edes saada, toteavat Junttola ja Ylönen.

 ”On hienoa voida auttaa omaisia surun hetkellä”

–Valmistautuessani kotona saattotehtävään ovat pukeutuminen ja tilanteeseen rauhoittuminen jo osa arkunkantajan vapaaehtoistehtävää, sanoo yksi Haukiputaan vapaaehtoisista arkunkantajista, ryhmään vuonna 2021 liittynyt Pertti Similä.  

Juhani Similä, toinen Haukiputaan vapaaehtoinen, on toiminut arkunkantajana jo vuodesta 2014. 

– Liityin Oulun seurakuntien vapaaehtoisryhmään, ja toimin tehtävissä Oulussa. Pyyntöjä tuli kuitenkin myös Kiimingistä ja Haukiputaalta. Päätin parisen vuotta sitten, että keskitän oman vapaaehtoistoimintani pääsääntöisesti juuri noihin kahteen seurakuntaan, koska asun lähempänä niitä. 

– Ajattelen, että omaisten surussa auttaminen on se hienoin asia tässä vapaaehtoistyössä, pohtii Similä.

Pertti Similä on syntyisin Haukiputaan Kellosta, ja näin ollen ollut kantamassa hautaan myös tuttaviaan. 

En välttämättä halua etukäteen tietää, ketä kannan

Pertti Similä

 

– Siinä ymmärtää elämän rajallisuuden, ja luopumisen. Kun tulen vapaaehtoisena arkunkantajana paikalle, en välttämättä halua etukäteen tietää, ketä kannan. Siinä tavallaan säästää silloin itseään.

Kantajan pitää osata käsitellä surua

Haukiputaan vapaaehtoisiin arkunkantajiin kuuluu myös kaksi naista. Toinen heistä, Päivi Riihimäki, toimii vapaaehtoisena myös Oulun seurakunnissa. 

– Toivon, että meidän pyytäminen palvelutehtävään olisi omaisille helppoa, eikä siitä koituisi kiitollisuudenvelkaa. Teemme tätä auttamisen halusta.

Riihimäki on törmännyt vain kerran siihen, että nainen arkunkantajana kyseenalaistetaan. 

– Toki moni voi ihmetellä, miksi juuri tälläinen vapaaehtoistyö monen muun vapaaehtoistyön joukosta. Ehkä syynä on tietämättömyys tai se, että arkun kantaminen on aina mielletty pelkästään miesten tehtäväksi.

Pertti Similä ja Juhani Similä toteavat, että kantajan sukupuolella ei ole väliä, kunhan kantaja on fyysisesti kunnossa kantamaan arkkua. 

– Ja että osaa käsitellä surua ja kohdata surevia. Tilaisuudet koskettavat usein myös meitä, vaikka emme vainajaa tuntisikaan.

Riihimäki miettii elämän rajallisuutta, ja haluaakin muistuttaa: muistakaa ihmiset toisianne elinaikana. 

Vapaaehtoisten kantajien ryhmään otetaan uusia henkilöitä. 

Pertti Similä, Päivi Riihimäki ja Juhani Similä tietävät, että arkun kantaminen vapaaehtoisena  on palvelus lähimmäiselle.

 

 

Sinua voisi kiinnostaa myös Rauhan Tervehdyksen arkistojuttu:

Arkun kantaminen vapaaehtoisena on palvelus lähimmäiselle

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen