Kuva: Erwa Niittyvuopio

Hartaus sunnuntaille 17.7.

14.7.22

Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä.


Siunauksin kulkien

Saamelaisella rippikoululeirillä luimme monia Raamatun katkelmia. Vanhan testamentin kertomukset ovat mielenkiintoisia ja saimme monia yhtymäkohtia omaan kulttuuriimme.

Jumalan valitsema kansa jutasi kohti luvattua maata. Illan tullen he pystyttivät telttansa, tekivät tulet ja valmistivat ruokaa.

Pohdimme omia esi-isiämme ja esiäitejämme, jotka myöskin jutasivat omana aikanaan porojensa kanssa. Illan tullen hekin pystyttivät laavunsa, tekivät tulet ja aterioivat. Aamun koittaessa jutaaminen jatkui, kuten Israelin kansalla aikanaan.

Me pohdimme sitäkin, miten merkityksellistä on tietää, mistä tulee ja mihin kuuluu. Saamelaiseen perinteeseen kuuluva esittelytapa ei kerro etunimeä ja sukunimeä, vaan me esittelemme itsemme suvun nimen mukaan.

Kerron pohjoisessa ollessani olevani Niillas Ásllat ja Njearjer-Risten Erva. Se kertoo kuulijalle heti, mistä tulen ja mihin kuulun. Rippikoululaisten saamennimiä muistellessamme nimien kohdalla totesimme monen sukupolven kulkevan mukana.

Apostolien päivän päähenkilö on Abram. Abram saa kehoituksen lähteä maasta, asuinsijoilta ja isänsä kodista siihen maahan, jonka Herra on hänelle osoittanut. (1. Moos. 12:1-4) Abram, Abraham, kaikkien kristittyjen kantaisä, máttaráddjá, luottaa Jumalaan ja lähtee matkaan.

Olen pohtinut sitä, miltähän se tuntui jättää oma rakas kotiseutunsa ja läheisensä. Usko ja luottamus Jumalaan olivat kuitenkin tuota ajatusta suuremmat, kun Abram lähti matkaan.

Myöhemmin Jumala kertoo, ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala”. (1. Moos. 28:13)

Historialla on merkityksensä. Jumalan kertoessa sukupolvien ketjusta tiedämme, että juuri tähän sukuun luvattu siunaus on annettu siunaukseksi meille kaikille.

Tämä siunaus on annettu heillekin, jotka elivät ennen meitä ja me saamme liittyä tuohon sukupolvien, tämän ajan apostolien ketjuun.

Siunattua kesäaikaa jokaiselle!

Erva Niittyvuopio
Kirjoittaja on saamelaistyön sihteeri Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa

 

Apostolien päivä

Psalmi: Ps. 145:3–7
1. lukukappale: 1. Moos. 12:1–4
2. lukukappale: Room. 1:1–7
tai1. Tim. 1:12–17
Evankeliumi: Luuk. 5:1–11

Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin.

Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

 

Ps. 145:3–7
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!

  Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
  isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi,
loistosi ja kunniasi.  

Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
  Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
  kerrottakoon niistä kaikille.

Minä julistan sinun suuruuttasi.
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.

 

1. Moos. 12:1–4
Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan.

 

Room. 1:1–7
Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.

Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille. Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.

Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.

Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.

TAI

1. Tim. 1:12–17
Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.

Luuk. 5:1–11
Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.

Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun.

Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta

Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko