Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 3.7.

1.7.22

Jumala näkee yksinäiset, eksyneet,
syrjässä tai muilta piilossa olevat.


Etsi minut

Oman elämäni hengellisessä murroskohdassa, parikymmentä vuotta sitten, kävin usein eräässä kristillisessä seurakunnassa. Menin tilaisuuksiin yksin ja lähdin pois yksin. Joka kerta rukoukseni oli, että joku tulisi viereeni. En ollut niin rohkea, että olisin mennyt muiden joukkoon, mutta toivoin, että joku näkisi minut.

Rukousvastaukseni silloin oli iäkäs nainen. Muistan, kuinka hän tuli viereeni istumaan ensimmäisen kerran. Tilaa olisi ollut muuallakin, tuttujakin hänellä siellä näytti olevan. Ja silti hän kysyi, saako istua viereeni. Vaihdoimme vain muutaman sanan. Mutta tuo vierelle tuleminen oli minulle taivaallinen kosketus, tärkein ”saarna”.

Tuon syksyn kävin tilaisuuksissa säännöllisesti ja joka kerta hän tuli istumaan viereeni. Jouluksi hän oli tehnyt minulle lapaset, jotka ovat minulla tallessa vieläkin. Sitten elämä vei minut toiselle paikkakunnalle.

Pyhän evankeliumin äärellä mietin tuota naista. Hän oli Jumalan käytössä. Minulle hän oli silloin evankeliumin tuoja. Tulin nähdyksi, löydetyksi. Oli joku, joka halusi tulla viereeni.
Syyllisyys, huonommuuden tunne tai pelot saavat meidät joskus jäämään varjoon. Saatamme kokea itsemme niin kurjiksi, että ajattelemme Jumalankin luovuttaneen meidän suhteemme. Mutta Hän ei luovuta.

Jumala näkee yksinäiset, eksyneet, syrjässä tai muilta piilossa olevat. Hän näkee monenlaisten taakkojen alla olevat, erilaisiin kahleisiin sidotut. Meidät – väärintehneet ja armahdusta tarvitsevat. Hän etsii meidät ja kysyy, saako tulla viereemme. Hän ei odota meitä jossakin reippaiden ja rohkeiden luona, vaan tulee sinne, missä me olemme.

Siksi voimme pyytää: etsi minut, Jumala.
Emme jää vastausta vaille. Jumala etsii meidät ja kun tunnustamme syntimme, Hän ei syytä vaan antaa anteeksi.

Kirsi Männistö
Kirjoittaja on diakoniatyöntekijä, joka latautuu hiljaisuudessa ja innostuu luomisen voimasta

 

4. sunnuntai helluntaista

Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

Ps. 32:1–2, 5–8
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
  Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään
  ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
  Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
  otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
  Sinä olet minulle turvapaikka,
  sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni,
kun sinä autat ja pelastat.
  ”Minä opetan sinua”, sanoo Herra,
  ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua,
katseeni seuraa askeleitasi.”

 

Jes. 57:15–19 (20–21)
Korkea ja Ylhäinen,
hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä,
sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen
ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut
enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi
eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan,
löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt.
Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas
– sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.
(Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri.
Ei se tyynny,
vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua.
– Jumalattomilla ei ole rauhaa,
sanoo minun Jumalani.)

 

1. Piet. 5:5–11
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä
Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon.
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.

 

Luuk. 15:1–10

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko