Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 4.9.

31.8.22

Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. "Kuulokojeen neljä erilaista äänimaailmaa palauttivat minulle mahdollisuuden katsoa ihmisiä silmiin", kirjoittaa Mono Kuoppala.


Kuulokojeeni ja minä

Havahduin muutama vuosi sitten siihen, etten kuule oikealla korvalla kunnolla. Pinnistelin, yritin kuulla, rypistin otsaa, yritin kuunnella vielä paremmin ja toistin usein kysymystä, mitä sanoit. En vain yksinkertaisesti kuullut, mitä minulle puhuttiin.

Pikaisen kuulotestin perusteella tieni johti Kuulokeskukseen tarkempiin tutkimuksiin. Kuulon alenema oli sitä luokkaa, että apuväline tarvittiin, joten koje korvaan tilattiin.

Sovituksen ja testauksen jälkeen koitti aurinkoinen päivä, jolloin poistuessani vastaanotolta ihmettelin uutta vanhaa maailmaa. Ympärillä oli uusi todellisuus, äänet, jotka olin jo unohtanut. Ohi ajavan pyörän rattaiden sirinä ja puiden oksien havina kuulostivat täysin uudelta ja ihmeelliseltä sekä samalla hyvin tutulta.

Kuulokojeen neljä erilaista äänimaailmaa palauttivat minulle mahdollisuuden katsoa ihmisiä silmiin. Enää ei tarvitse yrittää lukea kuulumattomia sanoja huulilta. Älykäs laite tunnistaa puolestani esimerkiksi taustakohinan tai ison ihmisjoukon ja suodattaa äänet sen mukaisesti. On ihanaa jälleen kuulla, nautin.

Kuulokoje vaatii huoltoa, putsausta, vahasuojan ja patterin vaihtoa. Tehonsa käyttänyt patteri piippaa erittäin kuuluvasti korvaan ja muistuttaa kaiken katoavaisuudesta, myös kuulon.

Hetkellinen paluu hiljaisempaan elämään tapahtui äkillisesti koronan myötä. Maskia irrottaessani kauppareissun jälkeen kimposi kuulokoje korvastani roskikseen tai lumihankeen, en tiedä kumpaan. Perusteellisesta kauhomisesta huolimatta sitä ei löytynyt. Nuo viikot uutta kuulokojetta odotellessa olivat hyvin hiljaisia ja pitkiä.

Mooses tuskaili kankeaa kieltään ja hidasta puhettaan sekä epäröi avata suutaan Jumalan avusta huolimatta. Aina ei tunnu löytyvän oikeita sanoja.

Toisinaan on hyvä säätää kuulokoje hiljemmälle ja nauttia siitä, ettei aivan kaikkea tarvitse kuulla.

Jos sinä kuulet, mieti, mitä kuulet. Kuulo on lahja Jumalalta.

Mono Kuoppala
projektipäällikkö, nuorisotyönohjaaja
Oulun tuomiokirkkoseurakunta

 

13. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 30:3–6, 12–13
tai Ps. 146:5–10
1. lukukappale: 2. Moos. 4:10–12
2. lukukappale: 2. Kor. 3:4–6
Evankeliumi: Mark. 7:31–37

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.

 

 

Ps. 30:3–6, 12–13
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
  Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
  Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.

Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,
ylistäkää hänen pyhää nimeään!
  Hänen vihansa kestää vain hetken,
  hänen hyvyytensä läpi elämän.

Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
  Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
  riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.

Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,
laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
  Herra, minun Jumalani,
  sinua minä ylistän nyt ja aina.

 

Tai Ps. 146:5–10
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
  Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
  ja kaiken mitä niissä on.
  Herra on iäti uskollinen.

Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
  Herra päästää vangitut kahleista,
  hän antaa sokeille näön
  ja nostaa maahan painetut jaloilleen.

Herra rakastaa oikeamielisiä,
ja suojelee muukalaisia.
  Hän tukee leskiä ja orpoja,
  mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.

Herra hallitsee ikuisesti.
Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

 

2. Moos. 4:10–12
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”

 

2. Kor. 3:4–6
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

 

Mark. 7:31–37
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.

Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Oulun tuomiokirkkoseurakunta