"Miten minun nyt käy?"

Heli Pellikan elämä muuttui radikaalisti 2016. Silloin hän menetti omien sanojensa mukaan kaiken.

– Tuli avioero ja kannettavaksi suuret velat. Kriisit murensivat terveyttä.

Oululainen Pellikka on selvinnyt tuosta kaikesta kysymällä avoimesti apua muun muassa diakoniatyöntekijöiltä.

Kun säännölliset palkkatulot puuttuivat, oli turvauduttava ruoka-apuun. Pellikka kuvaa kirkkojen jakamaa ruoka-apua suureksi siunaukseksi.

– Kun voin mennä syömään lämmintä ruokaa, olen äärettömän kiitollinen sellaisesta mahdollisuudesta.

– Ajattelen ruokapöydässä, että ateriat on varta vasten tehty minua ja meitä kaikkia syöjiä varten. Eikö se ole suuri siunaus?

– Ruoka-apu ei ole pelkkää elintarvikejakoa tai lämmin ruoka. Se on huolenpitoa, hyväsydämisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista hetkinä, jolloin ihminen ei pärjää omin voimin.

Huolipuhe kaipaa rinnalle tekoja, jotka tuovat toivoa

Kirkkohallituksen diakonian asiantuntija Tiina Saarela on perillä ruoka-avun kysynnän kasvusta seurakunnissa.

– Kuluttajahintojen nousun seurauksia en vähättele yhtään, mutta tämänhetkinen jatkuva julkinen huolipuhe elinkustannusten kasvusta saattaa myös lamaannuttaa, hän arvioi.

Saarela toivoo, että kunnat, kirkot, seurakunnat sekä järjestöt kertoisivat nyt omasta varautumisestaan epävarmoihin aikoihin. Se tuo huolipuheen rinnalle turvaa ja toivoa.

– Toivoa antaa viesti siitä, että haastavista ajoista selvitään yhdessä, hän kiteyttää.

Saarela kysyy, ovathan seurakunnat huolehtineet siitä, että diakoniatyössä on riittävästi resursseja auttaa myös uusia avuntarvitsijoita.

– Vielä ennättää vaikuttaa ensi vuoden budjetteihin.

Pärjääminen on myös työssäkäyvien huoli

Taloushuolia puretaan tällä hetkellä muun muassa Takuusäätiön neuvontapalvelujen Velkalinjalla.

Johtaja Minna Mattila kertoo, että rahahuolet koskettavat nyt myös niitä keskiluokkaan kuuluvia, joilla on työ ja palkkatulot, mutta taloudenhallintaa heikentävät asuntolaina ja osalla myös kulutusluotto.

– Jos turvana ei ole säästöjä eli taloudellinen pärjääminen on ollut liian ”reunalla” pitemmän aikaa, elinkustannusten nousu – muun muassa aiempaa suuremmat sähkölaskut – huolettavat.

– Ihmiset miettivät jopa asunnon vaihtamista isosta pienempään, mutta ei asuntoja myydä noin vain.

Mattila mukaan yhteydenotoissa kysytään nyt ”mitä minulle tapahtuu?”.

Sosiaalijärjestö kannustaa huolien keskellä eläviä olemaan reilusti yhteydessä heihin tai muihin auttajatahoihin.

– Mietitään yhdessä esimerkiksi laskujen maksamisen tärkeysjärjestystä. Mitään nopeita, yksikertaisia selviytymiskeinoja maksuvaikeuksiin ei ehkä ole tarjolla, mutta ratkaisujen etsiminen yhdessä on helpompaa.

– Usein jo puhuminen rauhoittaa yhteydenottajaa, Mattila tietää.

Tavoitteena saada lisää hävikkiä jaettavaksi

Prikka kiertoon -logistiikkakeskuksessa Oulun Hiukkavaarassa varautuminen lisääntyvään avuntarpeeseen näkyy uusien yhteistyökumppaneiden etsimisenä.

Jo nyt keskuksen autot hakevat ylijäämäruokaa eteenpäin jaettavaksi useista kymmenistä oululaiskaupoista ja tukuista, mutta kasvunvaraa toiminnassa on.

– Otamme yhteyksiä uusiin kauppiaisiin asian etenemiseksi, Prikan projektipäällikkö Katja McQueen-Winberg kertoo.

Oulunsalon seurakunnan diakoniatyöntekijä Maija Sivula sanoo, että puheet elinkustannusten noususta otetaan vakavasti diakoniassa.

– Tapaamme syksyllä kunnan sosiaalityöntekijöitä ja uskon, että hintojen nykykehitys tulee esille myös siinä palaverissa.

Oulun seurakuntien yhtymäjohtaja Pekka Asikainen toteaa, että valmiutta reagoida mahdolliseen avuntarpeen kasvuun on olemassa.

– Seuraamme tilannetta. Pöydällä on jo suunnitelmia keinoista vahvistaa diakonista apua kaupungissa.

Tuleva talvi ei pelota, sillä niukkuus on ennästään tuttua

Heli Pellikka polkee viikottain pyörällään kymmeniä kilometrejä saadakseen ruoka-apua kirkoista ja esimerkiksi asukastuvista.

Hän ei usko, että paljon puhutut hintojen korotukset vaikuttavat juurikaan hänen elämäänsä.

– Jo nyt elän siten, että välttämättömien, kuukausittaisten menojen jälkeen minulle jää käteen vain muutama euro.

– Olen selvinnyt tilanteestani sillä, että en ryhtynyt piilottelemaan enkä häpeämään sitä, mitä elämässäni tapahtui.

– Minusta ihanne yksin pärjäämisestä kuulostaa menneisyyteen kuuluvalta. Ja jos voin joskus vuorostani auttaa muita, yritän tehdä sen.