Sáranne Näkkäläjärvi odottaa Saamelaisten kirkkopäiviä

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna sadat saamelaiset kokoontuvat Saamelaisille kirkkopäiville Inariin. Viidettä kertaa järjestettäville päiville saapuu osallistujia myös Norjasta ja Ruotsista.

Yksi osallistujista inarilainen 16-vuotias Sáranne Näkkäläjärvi.

Sáranne on päivillä talkoolaisena muun muassa avustamalla iäkkäämpiä kirkkopäivävieraita. Etukäteen inarilaisnuori odottaa päiviltä ennen kaikkea sukulaistensa tapaamista koronapandemian jälkeen sekä yhdessäoloa toisten saamelaisnuorten kanssa.

Sáranne on mukana Inarin isostoiminnassa. Hänelle seurakunnasta on tullut paikka, jossa saa olla vapaasti oma itsensä ja puhua myös omaa äidinkieltään pohjoissaamea.

– Voin käyttää äidinkieltäni niin nuorisotyönohjaajan kuin papin kanssa. Tästä kaikesta tulee hyvä fiilis. Minulle seurakunta on turvallinen paikka, jossa voi pitää hauskaa.

Hauskanpidon välissä pysähdytään pohtimaan myös kirkon opetusta. Sárannen mukaan yksi Raamatun kirjojen viisas neuvo on kohdella muita niin kuin haluaisi itseänsä kohdeltavan.

– Kirkon on tärkeä puhua kaikenlaisista ihmisistä samanarvoisina, hän sanoo.

Saamelaisten kirkkopäivillä palataan 1930-luvun tapahtumiin, jolloin saamelaisten vainajien luita nostettiin ylös rotututkimuksen nimissä. Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo on mukana, kun menneisyyden kanssa tehdään sovintoa kätkemällä saamelaisten vainajien luita kolmeen eri pohjoisen kirkkomaahan.

Sáranne Näkkäläjärvi kertoo ennen Kirkkopäiviä, etteivät historian surulliset vaiheet nouse juurikaan esille nykynuorten keskusteluissa.

– Ne eivät ole meidän arkeamme, vaan menneitä tapahtumia. Koulussa niistä on kerrottu. Minä en osaa oikein ottaa niihin kantaa.