Apua tarvitsevien sekä yhteistyötahojen määrä kasvaa diakoniassa

Vapaaehtoistoiminta, yhteistyöverkostot sekä poikkeusajan vaikutukset. Näitä teemoja kartoitettiin uusimmassa kyselytutkimuksessa, jonka vastaajia olivat kirkon diakoniatyöntekijät eri puolilta Suomea.

Kirkon diakoniatyö oli osaltaan lievittämässä ihmisten hätää yli kaksi vuotta jatkuneessa koronapoikkeusajassa.

– Tuli paljon uusia asiakkaita, sekä keskusteluavun että taloudellisen avun tarvitsijoita, tiivistää diakoniatyöntekijä Erja Haho Kiimingin seurakunnasta.

Uudenlaisia työtapoja sekä työmenetelmiä otettiin käyttöön, kun kasvokkain tapaamiset olivat välillä täysin kiellettyjä.

– Pahimman korona-ajan pidimme puhelinvastaanottoja. Nyt olemme palanneet kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin.

Sote-uudistus lisää yhteistyön tarvetta

Diakoniatyöntekijät ilmaisivat valtakunnallisessa kyselyssä kasvavan huolensa sote-palveluiden saatavuudesta.

Yli puolet vastanneista pitää todennäköisenä, että palveluiden saatavuus vaikeutuu. Pelkona on, että sote-uudistus osuu ihmisiin, joiden asema on jo ennestään vaikea.

Useampi kuin neljä viidestä vastaajasta uskoi, että sote-uudistus lisää ohjauksen tarvetta. Esimerkiksi hakemusten täyttämisessä tarvitaan entistä enemmän apua.

Diakoniassa on korona-aikanakin tehty laaja-alaista yhteistyötä eri verkostoissa. Yhteistyön tarve ei näytä ainakaan vähenevän: tulevina vuosina diakoniatyön kumppanuuksien rakentumista sävyttää suhde hyvinvointialueisiin.

Laaja-alaista ja moniammatillista yhteistyötä tehdään jo nyt. Lähes kaikki vastaajat kertovat tekevänsä säännöllistä yhteistyötä aikuissosiaalityön, vanhussosiaalityön, Kelan, järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Tiivistä yhteistyö on lisäksi paikallisten kauppojen, mielenterveyspalveluiden ja kotihoidon kanssa.

Valtaosalle diakoniatyöntekijöistä tavanomaisia yhteistyökumppaneita ovat myös velkaneuvonta, perhesosiaalityö, perusterveydenhuolto, päihdepalvelut, vammaispalvelu, lastensuojelu, yritykset ja sähköyhtiöt.

Vapaaehtoisilla voisi olla vahvempikin rooli

Kuten moni kyselyyn vastanneista, myös Haho on kokenut, että työaika ei oikein riitä vapaaehtoistoiminnan koordinointiin.

Kyselyn mukaan yli puolella seurakunnista vapaaehtoisia toimii diakonian ryhmien ohjaajina, avoimien kohtaamispaikkojen vastuuhenkilöinä sekä hartauksien tai tilaisuuksien toteuttajina.

Diakoniatyöntekijät toivoivat, että vapaaehtoisilla olisi vieläkin vahvempi rooli. Siten työntekijöille jäisi enemmän aikaa ydintehtäväänsä eli auttamistyöhön.

Diakoniabarometrin mukaan vapaaehtoistoiminta kärsi huomattavasti koronarajoituksista. Myös Erja Haho huomasi ilmiön omassa seurakunnassaan. Erityisesti ikääntyneempiä vapaaehtoisia jäi pois toiminnasta.

– Mikään toimintamuoto ei loppunut, me diakoniatyöntekijät vain teemme nyt itse enemmän.

– Työaikaa menee esimerkiksi tilaisuuksien kahvituksen järjestämiseen tai pöytien ja tuolien asetteluun. Talvella, jos yöllä on satanut kovasti lunta, diakoniatyöntekijä saa toisinaan tarttua lapioon päästäkseen sunnuntaiaamuna avustamaan jumalanpalveluksessa.

Hahon mielestä erilaisia ”maanläheisiä” tehtäviä voisi hyvin tarjota vapaaehtoisille.

Kysely joka toinen vuosi

Diakoniabarometri on joka toinen vuosi toteutettava tutkimus, joka kartoittaa kirkon diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia suomalaisesta huono-osaisuudesta ja seurakuntien diakoniatyöstä.

Kyselyn toteuttivat Diakonian tut­kimuksen seura, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Dia­koniatyöntekijöiden liitto ja Kirkkohallitus.

Kysely tehtiin alkuvuodesta 2022, juuri ennen Ukrainan sodan syttymistä. Sodan vaikutukset eivät siis näy näissä vastauksissa.

Tämänvuotiseen kyselyyn vastasi 355 diakoniatyöntekijää eli 27 prosenttia kirkon diakoniatyöntekijöistä.

Seurakuntien tekemän diakoniatyön asiakasryhmissä on sama viiden kärki kuin edellisessä, vuoden 2020 barometrissa: eniten diakoniatyö kohtaa mielenterveyden ongelmista kärsiviä, fyysisesti sairaita, säännöllisesti toimeentulotukea saavia, toistuvasti ruoka-avun tarpeessa olevia sekä pitkäaikaistyöttömiä.