Hintaa pohtimatta
Rohkea oli laupias samarialainen evankeliumin kertomuksessa. Tuskinpa hän siinä pohti, olisiko itse vaarassa. Hän teki mitä sydän sanoi ja kiirehti auttamaan ryöstön uhriksi joutunutta. Nykypäivänä ohi kulkevan on tietenkin helpompi toimia laittamatta itseään vaaralle alttiiksi. Lähes kaikilla on puhelin ja 112 tiedossa.
Kuka on sinun lähimmäisesi, jota riennät auttamaan hintaa pohtimatta?
Elän ympäristössä, jossa epämieluisaakin naapuria autetaan. Luulen, että osuutensa asiassa on sillä, että saaren asukasta ympäröi voima, meri, joka on aina ihmistä vahvempi. Sen edessä jokainen ymmärtää, että jos tänään joku toinen on hädässä, huomenna se voin olla minä. Silloin myös ajattelu avun antamisesta ja pyytämisestä muuttuu. Silloin ei ostetakaan palveluksia aina rahalla vaan aletaan vaihtaa palveluksia.
Elämän ymmärrys on tärkeä taito ja sitä voi kehittää. Päätäni pyöritellen saatan kysyä, miksi joku käyttäytyy näennäisen typerästi? Miksi joku tekee jatkuvasti samoja virheitä? Nykypäivänä niin sanottu someraivo näyttäisi nousevan ymmärtämättömyydestä elämän inhimillisyyttä ja epätäydellisyyttä kohtaan.
Ihmisillä on vielä sydän paikallaan, ainakin valtaosalla. Laupiaan samarialaisen kertomus panee silti peilin eteeni ja ohjaa katsomaan myös ympäröivää elämän maisemaani.
Onko lähistölläni joku, jonka olen tyystin ohittanut ja ajatellut, että hän ei ainakaan ansaitse myötätuntoani? Jos on, vielä ei ole myöhäistä korjata erhettä ja muuttaa asennetta. Toisen ihmisen asemaan asettumista kannattaa opetella.
Timo Juntunen
Hailuodon kirkkoherra
14. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 112:5–9
1. lukukappale: Miika 6:6–8
2. lukukappale: 1. Joh. 4:7–12
Evankeliumi: Luuk. 10:25–37
Lähimmäinen
Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
Ps. 112:5–9
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä
vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.
Miika 6:6–8
– Mitä minun pitäisi tuoda,
kun astun Herran eteen,
kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja,
vuoden vanhoja vasikoita?
Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit
ja virtanaan tulviva uhriöljy?
Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,
oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
1. Joh. 4:7–12
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
Luuk. 10:25–37
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”