Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 18.9.

16.9.22

"Ihmisen elämässä on nurinkurista se, että usein vasta isot huolet opettavat kuinka pienistä huolista hetki sitten olimmekaan niin kovin huolissamme", kirjoittaa Ville Karppelin.


Yksi heistä kääntyi

Jos joku asia ihmisillä on yhteistä niin huolet ja murheet. Ja samalla ne toki ovat mitä henkilökohtaisimpia.

Huolia ja murheita myös riittää. Isoja ja pieniä. Ihmisen elämässä on nurinkurista se, että usein vasta isot huolet opettavat kuinka pienistä huolista hetki sitten olimmekaan niin kovin huolissamme.

Spitaalisilla miehillä oli myös huoli. Eikä omiin huoliini nähden ihan pieni. Nimittäin vereslihalla olevia kyhmyjä ja paiseita. Ohimennen sanottuna todella epämiellyttävä tauti.

Pappien tehtävänä oli Jeesuksen aikaan tarkastaa ihmiset, joille oli ilmaantunut tautiin viittaavia oireita. Jos oireet olivat selvät, oli papin julistettava sairas saastaiseksi. Jos oireet eivät olleet varmat, oli sairas eristettävä seitsemäksi päiväksi ja tarvittaessa uudelleen seitsemäksi päiväksi. Jos tauti oli edennyt, oli kyseessä spitaali. Jos tauti ei ollut edennyt, oli hän puhdas.

Tälle matkalle Jeesus lähetti nuo kymmenen. Mutta ennen kuin he ehtivät pappien pakeille, tapahtui ihme. Kyhmyt ja paiseet olivat hävinneet. Merkityistä ja inhotuista oli tullut normaaleja, terveitä ihmisiä. Ei ihme, että elämä veti hurjaa vauhtia puoleensa. Yhdeksän syöksyi varmaan juhlimaan. Ymmärtäähän sen.

Yksi kuitenkin pysähtyi. Kaikin tavoin. Hän kääntyi juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mihin muut menivät. Ei juhliin, ei arkeen, vaan hänen luokse jonka hän juuri hetki sitten oli kohdannut.

Kaikille kymmenelle kävi täällä maailmassa lopulta yhtä hyvin. Mutta mitä lie tarkoittanut se, kun Jeesus sanoi tälle yhdelle ”Uskosi on pelastanut sinut”?

Sitä kannattaa minun pysähtyä miettimään. Niin juhlahumussa kuin kärsimyksessä. Ja varsinkin juuri siinä kärsimyksessä.

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” sanoo Jeesus myös toisaalla.

Ville Karppelin
Tyrnävän seurakunnan kappalainen

 

15. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 65:2–6, 9 tai Ps. 136:1–9, 25–26
1. lukukappale: Jes. 38:16–20
2. lukukappale: Ef. 5:15–20
Evankeliumi: Luuk. 17:11–19

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.

 

Ps. 65:2–6, 9
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle,
  sillä sinä kuulet rukouksen.
  Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.
Syntimme ovat meille liian raskaat,
mutta sinä annat ne anteeksi.
  Autuas se, jonka sinä valitset!
  Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla,
temppelisi pyhyydellä!
  Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille,
  sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret
ja kaukaiset meren rannat.
  Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi.
  Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!

Tai

Ps. 136:1–9, 25–26
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
  Kiittäkää jumalien Jumalaa!
  Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
  Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän on levittänyt maan vetten päälle.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
  Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
  Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!

 

Jes. 38:16–20
Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle,
anna rauha hengelleni,
vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa,
kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut
kuoleman kuilusta.
Selkäsi taakse sinä heität
kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä
eikä kuolema sinua ylistä!
Ne, jotka syvyyteen joutuvat,
eivät voi turvautua uskollisuuteesi.
Elävät, elävät sinua ylistävät,
niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen
sinun uskollisuudestasi.
Herra on minut pelastanut,
hänen ylistystään soi meidän soittomme
hänen pyhäkössään
kaikkina elämämme päivinä.”

 

Ef. 5:15–20
Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

 

Luuk. 17:11–19
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Tyrnävän seurakunta