Kuva: Sara Keränen

Hartaus sunnuntaille 25.9.

22.9.22

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta.


Pyhän kosketus

Taivaan Isä on antanut meille kielen, musiikin ja kulttuurin. Hän on luonut meidät omaksi kuvakseen ja haluaa pitää meistä huolta ja siunata meitä.

Näin usein ajattelin viime elokuun alussa olleilla Saamelaisilla kirkkopäivillä istuessani kirkkopäivälaavussa. Tunsin suurta iloa siitä, että saamme rukoilla ja laulaa, kuunnella Jumalan sanaa yhdessä. Jumalan huolenpito tuntui lämpimän ja rakastavan kosketuksen tavoin iholla, suurena lämpönä sydämessä, ilona ihmisten silmissä. Pyhä hetki, jossa taivas koskettaa maata, oli vahvasti läsnä.

Jeesuksen sanat, ”älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät omat murheet,” tuntui todellisemmalta kuin koskaan.

Miten osata heittäytyä siihen, että on täydellinen luottamus Jumalan huolenpitoon kaikkien haasteiden keskellä. Kirkkopäivien jälkeisessä arjessa pitäisi osata luottaa siihen, että Jumalan huolenpito ei jäänyt näihin päiviin, vaan huolenpito jatkuu ja tulee näkyväksi eri tavoin jokaisessa hetkessä.

Pyhän huolettomuuden hetkiä, kuten hetket saamelaisilla kirkkopäivillä, on kuitenkin vähemmän ja siksi ne hetket tuntuvat erityisen pyhiltä. Jeesus kuitenkin kehottaa pyhään huolettomuuteen ohjeistaessaan, ”älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte ja joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.”

Kuitenkin työ omien kielten ja kulttuurin puolesta jatkuu. Tänä aikana, jolloin kaikki hinnat ovat nousseet lähes pilviin, on myös mietittävä syömistä, juomista ja vaatettamista. On kuljettava pyhän huolettomuuden ulkokehällä ja keskityttävä arjen haasteisiin. Pyhää huolettomuutta ei kannata kuitenkaan unohtaa. Se lienee sitä, että uskaltaa heittäytyä Jumalan huolenpidon varaan luottaen siihen, että Taivaan Isä ei jätä lapsiaan. Kantakaamme toisiamme rukouksin Jumalan huolenpitoon!

Erva Niittyvuopio
Saamelaistyön sihteeri

 

16. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 86:1, 3–7
1. lukukappale: Ps. 127:1–2
2. lukukappale: Gal. 6:2–10
Evankeliumi: Matt. 6:25–34

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

 

Ps. 86:1, 3–7
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan,
ja sinä vastaat minulle.

 

Ps. 127:1–2
Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain,
turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,
vaikka he nukkuisivat.

 

Gal. 6:2–10
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.

Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.

 

Matt. 6:25–34
Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko