Kolumni: Pyhää demokratiaa

13.9.22

"Vaikka kirkollisten vaalien kampanjointi ei aina olisi kovin näkyvää ja värikästä, niin kyllähän meillä kirkossa silti osataan kättä vääntää", pohtii Joonas Vapaavuori.


Seurakuntavaalit pidetään neljän vuoden välein, ja tässäpä sitä taas ollaan. Ehdokasasettelu on juuri päättynyt ja vaaliuurnille rynnätään marraskuussa.

Vai rynnätäänkö?

Nyt pitäisi meidän kirkkokuplassa elävien ja kirkollisissa liemissä marinoituneiden alkaa rummuttaa omien näkemystemme ja suosikkiehdokkaittemme puolesta, jotta vähemmän valveutuneetkin pääsevät vaalitohinaan mukaan.

Vai pitäisikö sittenkään?

Seurakuntavaalit ei kenties ole kuulunut kaikista trendikkäimpien äänestystapahtumien joukkoon. Niissä ei liioin ole totuttu näkemään samanlaista kiihkeää kampanjointia tai peitsen taittamista kuin maallisemmissa vallanvaihtokarkeloissa.

Siinäpä se ehkä onkin; kirkolliseen päätöksentekoon ja kristittyjen demokratianharjoitukseen on suhtauduttu vähän eri tavalla kuin kunnallis- ja valtakunnan politiikkaan. Kirkossa näet vaikuttaa Pyhä Henki, ja asiat viime kädessä valmistelee, esittelee ja lopulta toimeenpanee Jumala itse.

Kirkossa näet vaikuttaa Pyhä Henki, ja asiat viime kädessä valmistelee, esittelee ja lopulta toimeenpanee Jumala itse.

 

Se seikka, että uskomme koko elämämme kirkollisine kiemuroineenkin olevan lopulta korkeammassa kädessä, saattaa hillitä poliittisen värin avointa näyttämistä ja surutonta kampanjoimista.

Vaan haittaisiko hyppysellinen hillittyä hurmosta?

Vaikka kirkollisten vaalien kampanjointi ei aina olisi kovin näkyvää ja värikästä, niin kyllähän meillä kirkossa silti osataan kättä vääntää.

Varsin hyvin myös tiedostamme, että seurakunnissa on yhtä monta näkemystä, kuin on seurakuntalaista. Ja joskus nuo näkemykset ovat kuin eri maailmoista, tai vähintään eri uskonnoista.

Se ei silti tarkoita, että oltaisiin ihan eri asialla eikä millään edellytyksillä mahduttaisi saman katon alle. Jokin yhteinen nimittäjä meillä myös on, tahtoisinpa sanoa: luottamus hyvään Jumalaan.

Niinpä rohkaisen meitä: pelatkaamme avoimin, värikkäin kortein, ja vilpittömin mielin. Ja luottakaamme lopulta Häneen, jossa ”elämme, liikumme ja olemme”. (Ap. t. 17:28)

Kirjoittaja on pappi ja avoin demokratian kannattaja

=> Anna palautetta kolumnista

Lue kirjoittajan aiempia tekstejä:

Kolumni: Käsillä rakkauden kesä -22

Kolumni: Johdatusta vailla?

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä