"Ihmisten lokeroinnista voitaisiin luopua kokonaan"

Kaapista ulos tulemisen joutuu tekemään joka kerta, kun menee uuteen porukkaan tai kohtaa uusia ihmisiä, toteaa Osmo Hakosalo.

Sitten, kun sen on tehnyt satoja kertoja, se ei ole enää jännitä.

Hakosalo tietää olevansa hyvässä asemassa, sillä sen lisäksi, että hän on tottunut tilanteeseen, myös yhteiskunnan yleinen ilmapiiri vaikuttaa.

– Homous on asia josta Suomessa puhutaan kokemukseni mukaan yleisesti positiivisesti. 30 vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen.

Kulttuurilla ja esikuvilla on suuri vaikutus asenteisiin

Hakosalon näkemys on, että suuri vaikutus homoseksuaalisuuden hyväksytymmäksi tulemiseen on ollut televisiosarjoilla, elokuvilla ja suuntautumisensa paljastaneilla julkisuuden henkilöillä, jotka ovat muokanneet ihmisten asenteita.

Leino Jylhänniemi pohtii, että kaapista tuleminen on helpompaa joissakin asioissa ja vaikeampaa toisissa.

On helpompaa kertoa olevansa homo kuin kertoa olevansa trans.

– On helpompaa kertoa olevansa homo kuin kertoa olevansa trans.

Sen sijaan aina yhtä vaikeaa on se tuntemus, että sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen edustajien odotetaan puhuvan henkilökohtaisista asioista.

– Heterotkaan eivät puhu kotiasioistaan joka kahvipöydässä, joten miksi minun pitäisi.

Voitaisiinko toinen ihminen kohdata pelkästään ihmisenä

Maria Häkkinen tietää, että asialle on termikin, vähemmistöstressi. Se kuvaa avautumisen painetta ja vaikeutta.

Hän toivoo, että ihmisiä kohdatessa ei tehtäisi automaattisesti oletusta, että tämä on hetero tai mies tai nainen. Jokainen pitäisi pyrkiä kohtaamaan ennen kaikkea ihmisenä.

Osmo Hakosalo on samaa mieltä.

Se on enemmistön tapa hahmottaa asioita.

– Valtaosa vähemmistöjen edustajista on sitä mieltä, että ihmisten lokerointia ei tarvitsisi olla ollenkaan. Se on enemmistön tapa hahmottaa asioita.

Hakosalo, Häkkinen ja Jylhänniemi soittavat Sateenkaaripelimannit -kokoonpanossa. He esiintyivät myös Oulu Pride -viikon sateenkaarimessussa.
Kaikkien kolmen mielestä on tärkeää, että julkisuudessa näkyy kaikenlaisia ihmisiä.

Osmo Hakosalon kokemuksen mukaan samaa taistelua kuin homot aiemmin käyvät nyt esimerkiksi transihmiset.

Heti kun jokin on tuttua, niin se on myös hyväksytympää.

– Heti kun jokin on tuttua, niin se on myös hyväksytympää.

Ihminen on korottanut itseään luonnon kustannuksella

Vähemmistöjen aseman lisäksi kaikki kolme kaipaavat huomiota luomakunnan kohteluun.

– Tässä on tehtävää myös kirkolla, joka on yhä massiivinen mielipidevaikuttaja, Hakosalo toteaa.

– Eetos on yhä sitä, että ihminen on luomakunnan kruunu, lisäänny ja käytä hyväksesi.

Sateenkaaripelimannien mielestä länsimaisilla ihmisillä on syytäkin huonoon omatuntoon, kun ajattelee, miten luontoa ja muita yhteiskuntia on kohdeltu. Olisi hienoa, jos ihmiset kokisivat olevansa osa yhtä kokonaisuutta, yhtä luomakuntaa.

Hakosalo toivoo, että ajatus miehistä tekemässä ja päättämässä ja naisista sivuroolissa seuraamassa unohdettaisiin kokonaan.

Maria Häkkisen mielestä jo raja miehen ja naisen välillä on keinotekoinen, sillä jokaisesta löytyy molempia.

– Luomiskertomuksessa todetaan hienosti, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ei siis joko mieheksi tai naiseksi. Minusta se on ihana ajatus.

_

Ainutkertaisia Jumalan kuvia

• Ihmisen arvo ei ole sukupuoleen tai seksuaalisuuteen sidottua tai niistä riippuvaa, vaan sama kaikilla: Jumala on luonut jokaisen ihmisen juuri omaksi ainutkertaiseksi itsekseen.
• Luotuisuuteen perustuva teologinen näkemys jokaisen ihmisen yhtäläisestä arvosta on linjassa yhdenvertaisuuslain kanssa. Yleinen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite koskee myös evankelis-luterilaista kirkkoa.
• Lain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lähde: evl.fi