Kirkko oli Yli-Iin kylien yhteinen ponnistus

27.9.22

Mikkelinpäivänä Yli-Iissä juhlitaan 90-vuotiasta kirkkoa sekä muistellaan paikallisen diakoniatyön vaiheita. Messussa tehtävään siunauksen alueen diakoniksi saa Lasse Hertteli.


Sunnuntaina 2. lokakuuta Yli-Iin kirkossa vietetään juhlamessu, jossa on kolme juhlan aihetta: kirkon 90-vuotinen olemassaolo, diakonian viran 150-vuotisjuhlavuosi ja Kiimingin seurakunnan diakoni Lasse Herttelin tehtävään siunaaminen.

Hertteli vastaa diakoniatyöstä Yli-Iin alueella. Hän on ehtinyt tutustua jo reilun vuoden ajan, sillä hän hoiti nykyistä virkaansa ensin sijaisena.

– Pieni ja lämminhenkinen yhteisöhän tämä on. Täällä pidetään hyvin huolta lähimmäisistä ja tutuista, hän kuvailee.

Täällä pidetään hyvin huolta lähimmäisistä ja tutuista.

 

Melkeinpä samoilla sanoilla yli-iiläisiä kuvailee myös diakoniatyön kappalainen Matti Jurvelin. Juhlavuoden kunniaksi hän on koonnut paikallisen diakoniatyön merkkipaaluja.

Ensimmäinen diakonissa Yli-Iin silloiseen seurakuntaan palkattiin vuonna 1954. Elmi Jämsä ehti hoitaa tehtäväänsä kahdessa pätkässä kaikkiaan 25 vuotta, pois hän jäi 1988.

Diakonissoilla on terveysalan koulutus ja varsinkin ensimmäisinä vuosikymmeninä he tekivät paljon yhteistyötä kunnan terveydenhoitajien kanssa.

– Silloin diakonissa meni lähes joka paikkaan verenpainemittari kainalossa, Jurvelin kuvaa.

Yksi osoitus yhteistyöhengestä oli se, että esimerkiksi vuonna 1986 yli-iiläiset tekivät Yhteisvastuukeräyksessä maan parhaan tuloksen väkimäärään suhteutettuna. Tietoja takavuosien toimintatavoista ja tapahtumista hän sai haastattelemalla muun muassa Yli-Iin entistä kirkkoherraa Toivo Hyyryläistä ja diakoniatyöntekijänä toiminutta Arja Huhtasta.

Diakonin työssä luottamus on tärkeää

Lasse Herttelillä on kokemusta diakoniatyöstä myös kaupungin ytimestä.

– Kaupungissa diakonian asiakkaaksi ohjaudutaan jonkin verran enemmän taloudellisen avustamisen kautta. Sen jälkeen alkaa usein selvitä muitakin avuntarpeita, hän kuvaa eroa.

Yli-Iissä diakonian asiakaskunta on Herttelin mukaan laaja, ja käsittää koko elämänkaaren. Tärkeää niin pienellä kuin isolla paikkakunnalla on luottamuksen rakentaminen.

Lasse Hertteli.

– Diakoniatyössä olennaista on olla mukana arjen tasolla. Kotikäynnit ovat iso osa perustyötä, Hertteli kertoo.

– Kun saavuttaa paikallisten luottamuksen, ihmiset ottavat herkemmin yhteyttä.

Pitkä perinne on Torstaikerho, johon kokoontuu enemmän vanhempaa ikäluokkaa. Kerhossa on parhaimmillaan parikymmentä osallistujaa.

Yli-Iissä tarjotaan kerran kuussa diakonian aamupalaa Aamupysäkin nimellä. Lasse Hertteli on kokenut aamut tärkeiksi ennen kaikkea sosiaalisen ulottuvuuden takia. Mukana yhteisessä aamuhetkessä on kaikenikäisiä lapsiperheistä senioreihin.

Seurakuntatalo sijaitsee aivan kirkon vieressä. Messun jälkeen siellä juodaan kirkkokahvit.

Lapset ovat tervetulleita kirkkoon

Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä on Yli-Iin poikia, ja kirkon alkuvaiheet koskettavat myös hänen sukuaan. Kymmenen vuotta sitten hän piti kotikirkkonsa 80-vuotisjuhlassa puheen, johon hän oli koonnut kirkon alkuvaiheita.

90-vuotisjuhlamessussa kuultavasta saarnastaan Niemelä paljastaa jo pääteemoja.

– Mikkelinpäivän kunniaksi aion puhua niin taivaallisista enkeleistä kuin arjen enkeleistä eli diakoneista, jotka viettävät juhlavuotta kuten kirkkokin. Samalla aion kannustaa itse kutakin olemaan enkeleinä toinen toisillemme.

Kymmenen vuotta sitten pitämässään puheenvuorossa Niemelä totesi, ettei todennäköisesti olisi saanut kutsumusta papintyöhön ilman lapsuuden kokemuksia kotikirkossa.

Siksi hän rohkaisi silloin – ja rohkaisee yhä – vanhempia ottamaan lapset mukaan kirkkoon.

– Lapsi ymmärtää ja kokee omalla ainutlaatuisella tavallaan pyhän. Uskon, että se on parasta, mitä lapselle voi tarjota.

Juhlamessu sunnuntaina 2.10. kello 10 Yli-Iin kirkossa. Messun jälkeen juhlakahvit seurakuntatalossa.

=> Kommentoi tai kerro omista kokemuksistasi täällä

15 vuoden projekti

  • Suomen senaatti päätti elokuussa 1917 että Karjalankylän, Tannilan ja Pirttitörmän asukkaat muodostavat uuden seurakunnan.
  • Joulukuussa 1917, pari viikkoa Suomen itsenäisyysjulistuksen jälleen, tuore kirkkoneuvosto valitsi toimikunnan, joka sai tehtäväkseen tehdä esityksen kirkon, pappilan ja hautausmaan paikoista.
  • Tarjouksia kirkon paikaksi saatiin seitsemän ja kesällä 1919 päätettiin, että kirkko rakennetaan Antti Pahkalan omistamalle Niemelän maalle.
  • Kirkon rakentaminen ei kuitenkaan alkanut. Tarkkaa kuvaa syystä ei ole, sillä kirkkoneuvoston pöytäkirjat vuosilta 1919–23 puuttuvat. Tammikuussa 1923 päätettiin vuokrata Konrad Niemelän talon päädystä pirtti, kaksi kamaria ja kööki väliaikaiseksi kirkoksi.
  • Pirttikirkoksi kutsuttu Herran huone palveli jumalanpalvelustilana, rippikoulu- ja kokouspaikkana yhdeksän vuotta.
  • Kirkon rakentaminen alkoi keväällä 1931. Kirkon suunnitteli Yrjö Sadeniemi. Rakennuspuut hakattiin valtion metsistä ja kirkko teetettiin osin hätäaputöinä. Kirkon alttaritaulun ”Ristiinnaulittu” maalasi oululainen taiteilija Aukusti Koivisto (1886–1962).
  • Kirkko vihittiin käyttöön 10.7.1932. Kyseessä oli todellinen kansanjuhla, sillä tietojen mukaan paikalla oli peräti noin 1500 osallistujaa.
    (Poimintoja Pauli Niemelän kirkon  80-vuotisjuhlaan koostamasta puheesta)

Lue lisää aiheesta:

Kiimingin seurakunta