Talousahdinkoon joutuneen ei tarvitse selvitä yksin

Velkaantumisen syitä aletaan selvittää keskustelemalla saman pöydän ääressä. 

– Kunnallisen velkaneuvonnan kanssa asioidaan pitkälti papereiden välityksellä, samoin Takuusäätiön kanssa. Velkojien kanssa ollaan yhteyksissä puhelimella. Seurakunnan tarjoaman talous- ja velkaneuvonnan vahvuus on, että siinä asiakas ja auttaja kohtaavat kasvotusten. Tästä kuulee usein kiitosta asiakkailta, Kallasjoki kertoo.

Häpeään on turha jäädä vellomaan

Tapaamiskerroilla Kallasjoki ja työparina oleva seurakunnan diakoniatyöntekijä kartoittavat yhdessä asiakkaan kanssa, miten talousongelmiin on päädytty. Keskusteluissa asiakkaalle esitellään  vaihtoehtoja tilanteesta ulospääsemiseksi.

– Vaihtoehtoja käydään läpi sillä ajatuksella, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi.

Kun Kallasjoki juttelee talousahdinkoon joutuneiden kanssa, yleensä käy ilmi, että ihminen ei ole kertonut ongelmistaan kenellekään: ei sukulaisilleen, ei ystävilleen, ei aikuisille lapsilleen. 

– Ahdingon taustalla voi olla esimerkiksi isoja elämänmuutoksia: repivä avioero, oma tai perheenjäsenen sairaus tai vastaavaa. Kun asiakas sitten vastaanotolla saa mahdollisuuden kertoa tarinansa, hän saa samalla itselleen voimaa ryhtyä tekemään töitä asioiden selvittämiseksi, Kallasjoki on huomannut.

Vapaaehtoisen velkaneuvojan vastaanotolla keskusteluun nousee poikkeuksetta häpeä.

– Asiakas häpeää, että talousasiat ovat päässeet solmuun. Sekin hävettää sekin, että asioiden hoidosta ei selviytynytkään yksin. Joka ikiselle asiakkaalle saan toistaa, että hän ei ole ensimmäinen – eikä viimeinenkään – avuntarvitsija.

Velkajärjestely on vasta ”viimeinen ase”

Tapaamisissa aletaan yhdessä miettiä, miten asiakasta voitaisiin parhaiten auttaa. Kallasjoki esimerkiksi neuvottelee perintätoimistojen kanssa maksusuunnitelman, jolla erääntyneet laskut voidaan hoitaa pois.

Kallasjoki toimi ennen eläkkeelle jäämistään diakoniatyöntekijänä ja näki muun muassa 1990-luvun laman vaikutukset ja 2010-luvun teollisuuden rakennemuutoksen mukanaan tuoman työttömyyden.

– Nykyään uskalletaan onneksi herkemmin kysyä apua. Lisäksi perintäfirmat ja pankit ovat nykyisin paljon vastaantulevampia. Niiden kanssa on mahdollista neuvotella, kunhan pystyy osoittamaan, että asiakkaalla on vakaa aikomus hoitaa asiansa kuntoon.

– Velkajärjestelyyn hakeutuminen on vasta se viimeinen ase. Ennen sitä yritetään kaikki muut keinot.

Yksityishenkilön velkajärjestelyllä tarkoitetaan maksuohjelmaa, jossa velkoja maksetaan pois kolme tai viisi vuotta oman maksukyvyn mukaan. Jos tästä selviää, saa loput velat anteeksi.

Seurakunta kulkee rinnalla pitkään

Yhden asiakkaan auttamiseen – ensitapaamisesta päätöksen saamiseen – saattaa mennä aikaa vuosi tai puolitoista vuotta. 

Asiakkuus ei katkea, vaikka paperit lähtevät seurakunnasta eteenpäin: yhteyttä pidetään vielä esimerkiksi ne 3–5 vuotta, jotka asiakas on velkajärjestelyssä.

– Asiakkaita kannatellaan matkan varrella: kilautamme silloin tällöin, kyselemme kuulumisia. Tosinaan tavataankin.

Vapaaehtoisen velkaneuvonnan pioneeri

Anna-Maija Kallasjokea voi kutsua vapaaehtoisen velkaneuvonnan pioneeriksi. 

Hän ryhtyi neuvottelemaan velkaantuneiden ja velkojien kanssa vapaaehtoisia velkajärjestelyjä vuonna 1992, diakoniatyöntekijänä Kotkassa. Siihen aikaan velkaneuvonta ei vielä ollut lakisääteistä.

Kun paikkakunnalla reilut 10 vuotta myöhemmin ajettiin alas paperiteollisuutta, talousongelmaisten määrä räjähti. Avuksi Kotkan seurakuntayhtymä ja Kotkan kaupunki perustivat luottoja myöntävän rahaston. Kallasjoki oli rahaston työntekijä.

Eläkkeelle jäätyään hän muutti kotipaikalleen Yli-Iihin. Oulujoen seurakunnan diakoniatyöntekijän Anu Fedotoffin kanssa he alkoivat antaa vapaaehtoista velkaneuvontaa Oulujoen seurakunnassa. Nykyisin Kallasjoki toimii myös Kiimingin seurakunnassa.