Hartaus 1. adventtisunnuntaille 27.11.

Jerusalemissa odotettiin poliittista vapauttajaa, mutta useimpien yllätykseksi hän kieltäytyi kunniasta ja pysyi alkuperäisessä agendassa: hän syntyi kuollakseen, kirjoittaa Juha Hilli.

Vapauttaja antaa elämän

Miltä sinusta tuntuisi, jos Oulun kävelykadulla olisi vieraan vallan sotilaita, eikä meillä olisi omaa armeijaa?

Näin olisi itse asiassa ollut jo useiden satojen vuosien ajan ja meillä olisi ollut vain nukkehallitus.

Sitten yhtäkkiä Fiat Puntolla paikalle ajaisi jo Agricolan ajoista odotettu presidenttiehdokas, jonka ajattelisimme vapauttavan meidät vieraan vallan piiristä. Ilo olisi taatusti ylimmillään.

Jotakuinkin tällaiset tunnelmat olivat Jerusalemissa pari tuhatta vuotta sitten, kun Jeesus ratsasti aasilla suorittamaan loppuun tehtäväänsä. Hän oli hallitsijapelissä ”musta hevonen”, paitsi ettei hän miehittäjien tavoin tullut hevosella.

Jerusalemissa odotettiin poliittista vapauttajaa, mutta useimpien yllätykseksi hän kieltäytyi kunniasta ja pysyi alkuperäisessä agendassa: hän syntyi kuollakseen. Ihmiset eivät silloinkaan nähneet, että heidän ongelmansa eivät olleet ulkoisia, vaan sisäisiä.

Jo Jeesuksen syntymäilmoituksessa enkeli ilmoitti, että hän ”pelastaa kansansa sen omista synneistä”. Sadat sortovuodet olivat osaltaan vaikuttaneet juutalaiseen kansaan. He ajattelivat, että pahuus on ulkoista, synti on sortaja eli jossain muualla kuin itsessä.

Tämä kuningas oli kuitenkin Vapahtaja, joka nimitys on muuten hieman vanhaa suomen kieltä ja tarkoittaa ”vapauttajaa”.

Uuden kirkkovuoden alkaessa saamme lähestyä tätä Vapauttajaa, koska hän on lähestynyt ensin meitä. Se on iloinen juttu ja toivoisin, että kaikille tuttu.

On tärkeää muistaa, miksi tätä maailman juhlituinta juhlaa, joulua vietetään: Kuningas tuli orjaksi, hän syntyi kuollakseen ja sen kautta antaakseen meille todellisen ilon ja elämän.

Juha Hilli
kirjoittaja on oululainen teologian maisteri

 

1. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 24:7–10
1. lukukappale: Sak. 9:9–10
2. lukukappale: 1. Piet. 1:7–12
Evankeliumi: Mark. 11:1–10

Päivän päätekstinä on kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen.
Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

 

Ps. 24:7–10
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas?
Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.
Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas?
Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!

 

Sak. 9:9–10
Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti.

 

1. Piet. 1:7–12
Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.

 

Mark. 11:1–10
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää