Kuva: Pixabay

Hartaus joulupäivälle 25.12.

24.12.22

"Tämän joulun alla uutisissa kerrottiin, että jouluvalot pihoilla ja kodeissa rauhoittavat ja tuovat iloa ihmisille. Valot ovat kuin heijastus, kaiku siitä mitä tapahtui kaksituhatta vuotta sitten. Enkelit laulavat sydämissämme, tähtitaivas loistaa", pohtii Timo Juntunen.


Joulu on taas!

Tulkoon joulu, kaiken myllerryksen ja huolen keskelle.

Ensimmäisen joulun aikoihin vallitsi myös myllerrys silloisessa evankeliumin kirjoittajan tuntemassa maailmassa. Oli maailmanhistorian ensimmäinen verollepano.

Ihmisiä oli liikkeellä monenlaisissa mietteissä. Niin myös pieni perhe, johon kuuluivat Joosef, Maria ja pian syntyvä lapsi. Lapsi syntyi puutteellisiin oloihin. Silti vaatimattomassa eläinten suojassa oli rakkautta, valoa ja lämpöä.

Tämän joulun alla uutisissa kerrottiin, että jouluvalot pihoilla ja kodeissa rauhoittavat ja tuovat iloa ihmisille. Valot ovat kuin heijastus, kaiku siitä mitä tapahtui kaksituhatta vuotta sitten. Enkelit laulavat sydämissämme, tähtitaivas loistaa. Energiakriisin ja sodan uhan alla kamppaileville ihmisille on syntynyt vapahtaja, Jeesus Kristus. Saakoon tämä viesti, aina yhtä tuore ja ihmeellinen, tuoda meille toivoa paremmasta.

Jouluna on tärkeintä antaa parastaan, muistaa ystävää ja muistaa myös yksinäistä, puutteessa olevaa. Tehdään yhdessä tästä joulusta uskon, toivon ja rakkauden joulu.

Timo Juntunen
Hailuodon kirkkoherra

 

Joulupäivä
Psalmi: Ps. 100
1. lukukappale: Jes. 52:7–10
2. lukukappale: 1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16
Evankeliumi: Joh. 1:1–14

Joulupäivän jumalanpalveluksessa (kansan messu) kiitämme Jumalaa siitä, että hän on antanut Poikansa tulla ihmiseksi, veljeksemme, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia.

 

Ps. 100
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.
  Tietäkää, että Herra on Jumala.
  Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme,
  hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen,
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
  Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
  Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

 

Jes. 52:7–10
Kuinka ihanat ovat vuorilla
ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon,
tuo suuren ilosanoman,
hän tuo pelastuksen sanoman
ja sanoo Siionille:
– Sinun Jumalasi on nyt kuningas!
    Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon,
ja kaikki yhtyvät iloon,
sillä omin silmin he näkevät,
kuinka Herra palaa Siioniin.
Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot,
kaikki yhdessä iloitkaa!
Herra on antanut kansalleen lohdutuksen,
hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin!
Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman
kaikkien kansojen silmien edessä,
niin että maan kaikki ääret näkevät
pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.

 

1. Joh. 1:1–4
Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.

 

1. Joh. 4:9–16
Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
    Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
    Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

 

Joh. 1:1–14
Alussa oli Sana.
      Sana oli Jumalan luona,
      ja Sana oli Jumala.
      Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
      Kaikki syntyi Sanan voimalla.
      Mikään, mikä on syntynyt,
      ei ole syntynyt ilman häntä.
      Hänessä oli elämä,
      ja elämä oli ihmisten valo.
      Valo loistaa pimeydessä,
      pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

    Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.

      Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
      oli tulossa maailmaan.
      Maailmassa hän oli,
      ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
      mutta se ei tuntenut häntä.
      Hän tuli omaan maailmaansa,
      mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
      Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
      hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
      kaikille, jotka uskovat häneen.
      He eivät ole syntyneet verestä,
      eivät ruumiin halusta,
      eivät miehen tahdosta,
      vaan Jumalasta.
      Sana tuli lihaksi
      ja asui meidän keskellämme.
      Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
      kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
      Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Lue lisää aiheesta:

Hailuodon seurakunta Kirkko ja usko