Kanttori on näkyvässä roolissa

Sormet asettuvat urkujen koskettimille. Virren alkusoinnut kajahtavat tuomiokirkon kattoon, Jaakko Tyni aloittaa laulamisen vakaalla baritonillaan.

– Yksi kirkkomusiikin parhaita hetkiä on tämä: saa säestää, kun parhaimmillaan yli tuhat ihmistä veisaa yhteen ääneen. On etuoikeus saada olla mukana tällaisessa hetkessä.

Jaakko Tyni aloitti tuomiokirkkoseurakunnan kanttorin työt tammikuun alussa. Pesti kestää kesäkuun loppuun saakka. Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Tyni on saanut kandivaiheen opinnot pakettiin vuoden alussa, ja sukkuloi nyt maisteriopintojen ja töiden välillä.

– Kanttorin ura on ollut ammatillinen haave lapsesta saakka. Aloitin musiikkiopinnot muskarissa jo ennen esikoulun alkua, ja kaikki opinnot ovat edenneet aika lailla musiikki edellä. Sibelius-Akatemiaan ponnistin Madetojan musiikkilukiosta.

On etuoikeus saada olla mukana tällaisessa hetkessä.

Tyni kertoo olevansa kiitollinen siitä, että ensimmäinen pitkä työpätkä sijoittuu isoon seurakuntaan, jossa pääsee toteuttamaan kanttorin työtä monipuolisesti, lahjakkaiden kollegoiden kanssa.

Vastuu jännittää, mutta ei liikaa.

– Tuomiokirkossa työskentely on näkyvää muun muassa Virtuaalikirkon toiminnan vuoksi. Toki olen jo aikaisemmissakin töissä tottunut siihen, että jokainen messu, jonka soitan, menee Virtuaalikirkkoon. Oulussa sen tavoittama yleisö on kuitenkin huomattavasti laajempi.

Tyni ei epäröi kertoa, mikä on kanttorin työssä parasta.

– On uskomatonta, minkälaisissa tilaisuuksissa saan tehdä töitä musiikin kanssa. Esimerkiksi hautajaisissa musiikki on portti sellaiseen syvällisyyteen, jota ei pysty sanoin kuvailemaan.