Pääkirjoitus: Avataan ovia yhdessä

10.1.23

"Kirkkoa pyritään muuttamaan yhä enemmän yhteisön suuntaan. Yhteisöä ei voi luoda pakolla. Mutta yhteisöjä syntyy luonnostaan, kun ihmiset ovat koolla itselleen tärkeiden asioiden äärellä", huomioi Elsi Salovaara.


Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on eletty jo pari vuotta Ovet auki -strategian aikaa. Sitä laadittaessa tulevaisuuden kirkkoa hahmoteltiin kysymysten pohjalta.

Ovet auki -strategiassa taustoista kerrotaan näin: ”Joudumme pohtimaan esimerkiksi sitä, kykeneekö kirkko katsomaan rohkeasti ulos- ja eteenpäin samalla kun se arvostaa historiaansa ja perinteitään. Tai ovatko seurakuntalaiset ensisijaisesti vain työn kohteita vai toimijoita, jotka tekevät kirkkoa eläväksi omassa elinpiirissään.”

Kun lukee Rauhan Tervehdyksen juttuja, haastatteluja ja seurakuntien ilmoituksia, kirkon Ovet auki -strategia muuttuu todellisuudeksi: vapaaehtoisiksi kirkonvartijoiksi on ilmoittautunut kymmenittäin ihmisiä, kuoroihin kaivataan uusia laulajia ja tarjolla on niin tukea suruun kuin iloa arkeen.

Vuosikymmeniä on puhuttu toiminnallisesta muutoksesta, jossa kirkkoa pyritään muuttamaan yhä enemmän yhteisön suuntaan. Yhteisöä ei voi luoda pakolla. Mutta yhteisöjä syntyy luonnostaan, kun ihmiset ovat koolla itselleen tärkeiden asioiden äärellä. Siksi tarvitaan kohtaamisia ja avointa mieltä.

Kuten strategiassa hienosti todetaan: ”Kirkon ovet eivät voi olla kenellekään kiinni.” Kukaan ei niitä voi siis myöskään toiselta sulkea.

Taisimme Rauhan Tervehdyksessä olla strategian ytimessä, kun pidimme toimituksessa avointen ovien päivää vuoden viimeisellä viikolla. Rauhan päivän kahveilla saimme lukijoilta palautetta ja toiveita. Me ennestään toisillemme tuntemattomat juttelimme kasvokkain vähän kaikesta maan ja taivaan välillä.

Tuntui, kuin uusia ovia olisi auennut. Ilouutisena voinkin kertoa, että vastaavia kohtaamisia on tulossa lisää.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja

=> Kommentoi tekstiä täällä

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä