Vaikuttavin saarnastuoli on media

18.1.23

Asioita kyseenalaistava keskustelu olisi kirkon etu, sanoo Julkisen sanan neuvostossakin vaikuttanut kirkkoherra Tuomo Törmänen.


Teksti: Minna Kolistaja .

Jos ihminen muodostaa kuvan kirkosta pelkästään median perusteella, kuva jää valitettavan ohueksi.

Näin väittää Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen, joka kaipaa kirkkoon näkyviä, ehkä räväköitäkin mediapersoonia.

Tällä hetkellä kirkkoon liittyvässä keskustelussa on Törmäsen mukaan esillä turhan vähän aiheita. Mediassa toistuvia teemoja ovat muun muassa lestadiolainen herätysliike sekä kirkon näkemykset, jotka liittyvät jollakin tavalla ihmisen seksuaalisuuteen.

– Ne alkavat olla kaluttu luu. Tässä on peiliin katsomisen paikka medialla mutta yhtä lailla kirkolla itsellään. Miten me kirkossa suhtaudumme mediassa esillä olemiseen: rohkaisemmeko nostamaan asioita julkiseen keskusteluun, annammeko tilaa kriittisille näkemyksille, Törmänen kysyy.

– Kyseenalaistava ja vanhoja totuuksia haastava keskustelu olisi kirkon etu, Törmänen näkee.

Kirkossa ei pitäisi olla sellaisia asioita, joista ei saisi ääneen puhua.

 

– Kirkossa ei pitäisi olla sellaisia asioita, joista ei saisi ääneen puhua. Jos sellaisia tuntuu olevan, juuri niistä pitäisi pitää ääntä.

– Jotta keskustelukulttuuri voisi muuttua, kirkon työntekijöiden pitäisi luopua auktoriteettien pelosta sekä alitajuisesta itsesensuurista, joka estää eri mieltä olemisen ja omien näkemysten esille tuomisen.

Törmänen muistuttaa lisäksi, että sananvapaus kuuluu kaikille, tehtävänimikkeestä riippuen.

– Ei yksinomaan piispoille tai muille kirkon korkeimmille päättäjille. Viime kädessä jokainen kirkon työntekijä on viestijä, mutta tämän toteutumiseen tarvitaan asennemuutosta niin johdossa kuin työntekijöissä.

Onko kirkko pysynyt mukana muutoksessa?

Törmäsen mukaan kirkon olisi aika päivittää tapansa käydä keskustelua.  Julistuksenomaiset kannanotto eivät ole tätä päivää, enemmänkin etäännyttävää.

– Olen toiminut pappina kohta 14 vuotta. Viestinnän merkitys on tänä aikana kasvanut valtavasti, samoin odotukset sitä kohtaan. Onko kirkko pysynyt mukana muutoksessa?

Törmänen sanoo hämmästelleensä, miksi kirkko ei kaksi vuotta kestäneessä pandemiakriisissä ottanut paikkaa toivon, lohdutuksen ja yhteisöllisyyden sanoittajana.

Korona-aika osoitti, kuinka etäälle kirkko on päätynyt yhteiskunnallisesta keskustelusta.

 

– Korona-aika osoitti, kuinka etäälle kirkko on päätynyt yhteiskunnallisesta keskustelusta. Ainakin niin sanotussa maallisessa mediassa – siis muissa kuin seurakuntien tai kirkon omissa välineissä ja kanavissa – kirkon näkyvyys oli yllättävän niukkaa.

Kirkon pitäisi laskeutua ihmisten arkeen

Sitä mitä mediassa pidetään esillä ei kohde itse voi oikeastaan hallita. Mutta jos voisi, mistä asioista kirkon pitäisi pitää ääntä?

– Kirkon pitäisi laskeutua enemmän ihmisten arkeen ja tarjota rohkaisua, Tuomo Törmänen sanoo.

Toivoisin juttuja, joissa tavalliset seurakuntien jäsenet pääsevät sanoittamaan kristinuskon kysymyksiä.

 

– Toivoisin juttuja, joissa tavalliset seurakuntien jäsenet pääsevät sanoittamaan kristinuskon kysymyksiä. Avoimesti kirkon tulevaisuuteen liittyviä tulevaisuudennäkymiä avaava juttu olisi myös kiinnostava. Ja lestadiolaisuuskeskusteluun toivoisin mukaan myös liikkeen jäseniä.

Pappi nosti otsikoihin eläinten tehotuotannon

Kiinnostus median toimintaa kohtaan sai Törmäsen hakemaan Julkisen sanan neuvoston yleisöjäseneksi. JSN on elin, joka puolustaa sananvapautta sekä julkaisemisen vapautta ja tulkitsee hyvää journalistista tapaa.

Törmäsen kolmivuotisen pestin aikana käsittelyyn tuli myös yksi paljon näkyvyyttä saanut kirkollinen aihe.

Seurakuntapastori ja teologian tohtori Kari Kuula kirjoitti tammikuussa 2021 kärkevästi eläinten tehotuotannosta.

Kolumnissaan pääkaupunkiseudun seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehdessä Kuula kirjoitti muun muassa että ”Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat”.

Tekstistä sydämistynyt maataloustuottajien etujärjestö MTK oli yhteyksissä niin lehden päätoimittajaan kuin Espoon tuomiokapituliin.

Kolumnin kirjoittaja pahoitteli julkisesti muutamia epäonnistuneita sanavalintoja ja olisi halunnut täsmentää jo julkaistua kolumnia. Kuulan mukaan kirjoituksen kärki oli suunnattu kuluttajiin ja heidän valintoihinsa, ei maataloustuottajiin.

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki totesi, että kolumnit eivät edusta eikä niiden ole tarkoituskaan edustaa lehden tai Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kantaa. Hän kuitenkin poisti kolumnin verkkosivuilta, koska kirjoitus yleisti liikaa ja tekstin terä osui väärään kohteeseen. Kuula sai kirjoittaa samasta aiheesta uuden kolumnin.

Kolumnin poistamisesta tehtiin kantelu Julkisen sanan neuvostolle.

Neuvosto päätti, että kolumnia ei olisi pitänyt poistaa.

Laajaa yhteiskunnallista keskustelua aikaansaaneen kolumnin poistaminen hankaloitti yleisön mahdollisuutta käyttää tiedonsaantioikeuttaan. Riittäviä journalistisia perusteita kolumnin poistamiseen ei löytynyt.

Keskustelunavaukseen olisi kannattanut tarttua

Tuomo Törmänen piti Kuulan kolumnia äärimmäisen onnistuneena – herättihän se keskustelua.

– On paljonpuhuvaa, miten piispat ja seurakunnat riensivät irtisanoutumaan kolumnin sisällöstä.

On paljonpuhuvaa, miten piispat ja seurakunnat riensivät irtisanoutumaan kolumnin sisällöstä.

 

– Itse olin Kuulan kanssa eri mieltä monista asioista, mutta mielestäni Kuulan kirjoituksen tarjoamaan keskustelunavaukseen olisi kannattanut tarttua. Sen sijaan annettiin ymmärtää, että kolumnisti on väärässä ja keskustelu loppukoon.

Kuulan esillä pitämä eläinteologia on teologian haara, joka kysyy, minkälaisia näkökulmia kristillinen teologia tarjoaa eläinten asemaan. Se kritisoi ihmisen rajatonta oikeutta käyttää hyväkseen eläimiä.

Kristillisen luomisen teologian mukaan jokainen luotu on arvokas itsessään. Ihmisen myötätunnon ja rakkauden tulee ulottua paitsi omiin lajitovereihin myös toisiin lajeihin.

Julkinen keskustelu ei juurikaan ulottunut tähän näkökulmaan.

Harva uskaltaa ryhtyä tuulettajaksi

Kuula on korkeasti oppinut teologian tohtori hyvä kirjoittaja. Hänellä on kyky sanoittaa asioita uudella tavalla. Tällaista asioiden tuulettamista me kirkossa tarvitsemme, mutta harva uskaltaa vastaavanlaiseen rooliin ryhtyä, Törmänen sanoo.

Tuomiokapitulien valvova rooli voi saada aikaan itsesensuuria.

 

– Tuomiokapitulien valvova rooli voi saada aikaan itsesensuuria: työntekijä voi miettiä, kannellaanko hänestä kapituliin hänen sanomistensa perusteella.
MTK, sen puheenjohtaja Juha Marttila sekä yhdeksän maataloustuottajaa tekivät Espoon hiippakunnan tuomiokapituliin kantelun.

Kuulan ei katsottu toimineen vastoin pappislupausta tai käyttäytynen papille sopimattomalla tavalla ja hän pysyi sananvapauttaan käyttäessään kirkon tunnustuksessa.

Kantelut lihan ja maidon tehotuotannon eettisiä ongelmia käsittelevästä kolumnista eivät tuomiokapitulin mielestä antaneet aihetta toimenpiteisiin.
Törmäsen JSN-pesti päättyi vuodenvaihteessa.

– Vaikka neuvostossa käsiteltiin median virheitä ja epäonnistumisia, minulla on edelleen vahva luottamus suomalaista mediaa kohtaan. Valtaosa mediasta toimii laadukkaasti ja journalistin ohjeiden mukaisesti.

=> Anna palautetta aiheesta täällä

Muuta aiheeseen liittyvää:

Mitä kuuluu, Tuomo Törmänen?

”Jospa vihapuheesta tulisi yhtä noloa kuin tupakanpoltto”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä