Hartaus sunnuntaille 12.2.

Sydämen kylmyys voi vaihtua riemuun, iloon ja toimintaan toisten hyväksi, kirjoittaa Mono Kuoppala.

Hyvä uutinen

Mitä sanoja ja viestiä sinä välität? Mitä jaat eteenpäin? Mitkä jutut ovat sinusta kiinnostavia ja minkä sinä ostat itsellesi?

Lööppiotsikoiden ja tutkimustulosten perusteella meitä ihmisiä kiinnostavat eniten juorut, kohut, toisten virheet, väkivalta ja onnettomuudet. Ainakin uutisia niistä halutaan selata ja hankkia.

Väitetään, että hyvät uutiset eivät myy. Ei muuten pidä paikkaansa. Yksi hyvä uutinen on myynyt jo reilun 2000 vuotta. Jutut Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan uppoavat edelleen, toki harvemmin median eri alustoilla. Opetuslasten tavoin sanaa Jumalasta on välitetty läpi vuosisatojen ihmiseltä ihmiselle puhein, tekstein, rukouksin ja toisia auttaen. Raamatun sanamuodot ovat muuttuneet aikojen myötä, mutta sen perussanoma ei.

Talven ja lumen keskellä vertaus kylvämisestä tuntuu vieraalta. Roudan, jään ja lumen alla on se hyvä maa, joka voi tuottaa satoa. Harva meistä kuitenkaan hankeen jyviä tai siemeniä nakkaa siinä toivossa, että ne alkaisivat kasvaa ja tuottaa satoa. Toki moni odottaa kesän kasvukautta istuttamalla ja kasvattamalla kukkia sisällä. Mikä siis sopisi paremmin Jumalan sanan vertaukseksi talvella tänne pimeään ja kylmään pohjolaan? Kuvaisiko lisääntyvä kevään valo paremmin Jumalan sanan voimaa ja sisältöä? Vai olisiko jokin muu vertaus vielä parempi?

Kasteessa Jumala istuttaa uskon siemenen sydämeen. Tuo pieni alku meissä kohtaa helposti välinpitämättömyyttä, kylmyyttä, kovuutta ja turhamaisuutta. Jumala osoittaa meitä kohtaan kuitenkin suurta armoa, ja se antaa mahdollisuuden muutokseen. Sydämen kylmyys voi vaihtua riemuun, iloon ja toimintaan toisten hyväksi.

Arkisissa sanoissa on myös Jumalasta kertovia sanoja, kuten armo, usko, toivo ja rakkaus. Niitä haluan jakaa, ja kuulen mielelläni, että ne löytyvät myös sinun sanavarastostasi.

Mono Kuoppala
projektipäällikkö, Oulun tuomiokirkkoseurakunta

 

2. sunnuntai ennen paastonaikaa
Psalmi: Ps. 44:2–5
1. lukukappale: Hoos. 10:12–13
2. lukukappale: 1. Kor. 3:7–15
Evankeliumi: Joh. 4:31–38

Tämän sunnuntain evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.

 

Ps. 44:2–5
Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,
isämme ovat meille kertoneet,
minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.
Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat
ja istutit isämme tähän maahan,
sinä murskasit kansat
ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan,
ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon,
vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi,
sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,
sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

 

Hoos. 10:12–13
Kylväkää oikeudenmukaisuutta,
korjatkaa uskollisuutta!
Raivatkaa itsellenne uudispelto!
Nyt on aika etsiä minua, Herraa,
minä tulen varmasti
ja annan teille siunauksen sateen.
Mutta te olette kyntäneet jumalattomuuden peltoa,
korjanneet vääryyden satoa,
syöneet valheen hedelmää.
Te olette luottaneet omiin neuvoihinne
ja suureen sotajoukkoonne.

 

1. Kor. 3:7–15
Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

 

Joh. 4:31–38
Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää