Hartaus sunnuntaille 19.2.

Helppo vai haastavampi mäki?

Laskiaissunnuntai johdattaa pian alkavaan paastonaikaan ja pääsiäisen odotukseen.
Olen kuullut yhä useamman harkitsevan paastoa vaikkapa sosiaalisesta mediasta, lihansyönnistä, sokeriherkuista, alkoholista – mitä nyt itse kukin kokee tarvitsevansa elämäänsä hieman vähemmän.
Oletko sinä ehtinyt miettiä jo asiaa?

Tehdäänpä mielikuvaharjoitus: kuvittele talviauringon lämpö poskillasi ja luminen mäennyppylä. Seisot tuon mäen päällä, pulkka kädessäsi.

Voisit laskea kaikkiin ilmansuuntiin. Yhdellä sivulla on loiva mäki, joka lupaa pitkää ja turvallista liukua. Toisella sivulla on luvassa pomppuja ja hieman vauhdikkaampaa menoa. Kolmas sivu on jyrkkä, ja on vaarana, että päädyt pulkkasi kanssa lopulta risukkoon. Neljättä sivua ei kukaan ole laskenut, eikä sen rinne ole painunut liukuun sopivaksi. Sen voi silti laskea, jos käsillä antaa vauhtia.

Osa rinteistä on helppoja, osa haastavampia. Sinulla on täysi vapaus valita, minkä näistä rinteistä haluat laskea.

Kiinnitä sitten huomiota lumeen. Sitä on kaikkialla. Huomaamattasi sitä on tarttunut myös sinuun: sitä voi olla housunlahkeessa, kengänpohjien uurteissa, pipossasi. Mäennyppylällä lumi on puhtaan valkoista, ja se kimmeltää kauniisti auringossa.

Lumi muistuttaa Kristuksesta – hänen tuomastaan valosta ja hänen puhtaudestaan. Lumi on aivan olennainen elementti koko mäenlaskussa. Ilman sitä mäenlasku ei onnistu.

Pulkka on tärkeä kapistus. Se on väline, jonka kyydissä pääset eteenpäin vaivattomammin.

Palaa mielessäsi takaisin paastoajatuksiin. Millaisen matkan sinä haluat kulkea pääsiäistä kohti? Helpon vai hieman haastavamman? Mitä sinä tarvitsisit paaston toteuttamiseen? Mikä on sinun pulkkasi? Lumi kannatelkoon sinua!

Minttu Pekkarinen
Kirjoittaja on kajaanilainen diakoni

Laskiaissunnuntai
Psalmi: Ps. 31:2–6
1. lukukappale: Jer. 8:4–7
2. lukukappale: 1. Kor. 13 tai Gal. 2:19–21
Evankeliumi: Joh. 12:25–33

Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.

Ps. 31:2–6
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,
vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta,
jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani!
Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala.

Jer. 8:4–7
Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?
Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä,
miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa
eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin –
eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään
niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa,
kyyhkyset ja pääskyset
osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää,
mitä Herra on sille säätänyt.

1. Kor. 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

TAI

Gal. 2:19–21
Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Joh. 12:25–33
Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.