Liisa Björklund aloitti tammikuussa kirkon sosiaalietiikan ja kestävän kehityksen asiantuntijana.

”Kirkon pitää pystyä sanoittamaan, mitä hyvää se pystyy tuottamaan”

23.3.23

Kirkolla voi olla tulevaisuudessa merkittävä rooli sosiaalisesti oikeudenmukaisen, vastuullisen ja kestävän elämänmuodon edelläkävijänä, uskoo Liisa Björklund.


Teksti: Minna Kolistaja . Kuvat: Aarne Ormio .

Liisa Björklund aloitti tammikuussa kirkon sosiaalietiikan ja kestävän kehityksen asiantuntijan tehtävässä.

Hänen johdollaan kirkolle ryhdytään laatimaan tasa-arvo- ja yhdenmukaisuussuunnitelmaa. Lisäksi tavoitteena on kehittää kirkolle vastuullisuus- ja kestävyysraportointimalli, joka tekisi näkyväksi kirkon yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Jo tehty työ on syytä koota yhteen

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ei tähän mennessä ole ollut yhteistä toiminnallista suunnitelmaa tasa- arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön eikä mallia kestävyysraportointiin.

Ei tässä kuitenkaan nollasta lähdetä liikkeelle.

 

– Ei tässä kuitenkaan nollasta lähdetä liikkeelle. Kirkossa on tehty tosi paljon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä. Hyvin paljon näitä sisältöjä kuuluu jo nyt hiippakuntien ja seurakuntien perustehtäviin.

– On silti hyvä koota näkyville kaikki jo tehty työ. Kun laadimme ensin tilannekuvan, voimme helpommin määritellä, mitä asioita pitää parantaa ja minkälaisia haasteita ratkoa.

Mitä on kirkon yhteiskunnallinen vaikuttavuus?

Yhä useammalta julkisin varoin toimivalta organisaatiolta odotetaan sen toiminnan vaikutusten todentamista. Niin kirkoltakin.

Vaikuttavuuden arviointi on kirkon tekemän työn konkretisoimista ja systemaattista seurantaa.

– Jotta kirkon yhteiskunnallista vaikuttavuutta voidaan arvioida, pitää ensin ymmärtää, mitä halutaan tavoitella vaikutuksina. Toisin sanoen: mikä muuttuu paremmaksi kirkon työn ansiosta.

On tärkeää pystyä sanoittamaan, mitä merkitystä kirkolla on ajassamme.

 

– On tärkeää pystyä sanoittamaan, mitä merkitystä kirkolla on ajassamme sekä minkälaista hyvinvointia kristittynä eläminen tuottaa yksittäisen ihmisen elämään ja minkälaista hyvinvointia kirkko tuottaa koko yhteiskunnalle.

Kirkon tai seurakunnan perustehtävistä on Björklundin mukaan mahdollista puhua konkreettisina tavoitteina.

– Yleisellä tasolla kerromme, kuinka kirkko puolustaa heikommassa asemassa olevia. Mutta voidaanko tarkemmin osoittaa, kuinka monta ihmistä kirkko on vuoden mittaan auttanut pois köyhyydestä, kuinka monen ihmisen syrjäytymisriskiä on kirkon toiminnalla pienennetty, kuinka monen osallisuus on lisääntynyt ja niin edelleen.

– Kirkolla on kyllä dataa siitä, montako ruokakassia jaetaan vuosittain. Mutta se on suoritemittari eikä vielä kerro vaikutuksista. Sadan ruokakassin jakaminen sadalle ihmiselle ei vielä tarkoita, että heidän tilanteensa olisi kohentunut pidemmällä aikavälillä.

Sadan ruokakassin jakaminen sadalle ihmiselle ei vielä tarkoita, että heidän tilanteensa olisi kohentunut pidemmällä aikavälillä.

 

Kirkon tekemän hengellisen työn vaikuttavuutta on hankala mitata, mutta se ei tarkoita, etteikö työllä olisi merkittäviä vaikutuksia.

– Kirkon tekemä työ näkyy monessa kohtaa hyvinvointivaikutuksina. Hyvinvointivaikutus on esimerkiksi se, jos ihmisellä kirkon työn ansiosta säilyy elämässä merkitys.

Vaikuttavuus tärkeä sanoittaa ymmärrettävällä tavalla

Yritykset, kolmannen sektorin toimijat ja julkisten palveluiden tuottajat pyrkivät kaikki tekemään näkyväksi, mitä saavat aikaan. Kirkossa vaikuttavuusajattelulle ei ole perinteitä.

– On ymmärrettävä, että kirkon toiminta ei luonteeltaan ole sovitettavissa panos–tuotos-ajatteluun eikä kaikkea pidä alistaa hyötysuhteeksi. Se ei tekisi oikeutta kirkon työlle ja hengelliselle elämälle.

Kirkon tulevaisuuden kannalta on iso kysymys, osaako kirkko sanoittaa roolinsa merkittävyyden yhteiskunnassa.

Kun kirkko osaa kertoa konkreettisin esimerkein tuottamastaan hyvästä, se voi perustella kirkon paikan julkisissa palveluissa.

 

– Kun kirkko osaa kertoa konkreettisin esimerkein tuottamastaan hyvästä, se voi perustella kirkon paikan julkisissa palveluissa sekä motivoida yksittäisiä kirkon jäseniä pysymään jäsenenä sekä maksamaan kirkollisveronsa.

”Kirkko voi keksiä itsensä uudelleen”

Kun kirkko määrittelee täsmällisesti, mitä hyvää muutosta sen tekemällä työllä on saatu aikaan, kirkko voi parhaimmillaan uudistaa työtään.

– Se on oppimisprosessi, jonka yhteydessä kirkko voi keksiä itsensä uudelleen. Liisa Björklund uskoo.

– Kirkko tekee paljon työtä, jonka merkitys pitää ymmärtää syvällisesti, hän sanoo ja antaa esimerkin kirkosta rinnallakulkijana.

Ehkä kirkko on viimeinen toimija ihmisen arjessa silloin, kun kylälle ei jää muita toimijoita?

– Jos kirkon ovi pistetään paikkakunnalla säppiin, mitkä asiat muuttuvat. Tämäkin on asia, joka voitaisiin sanoittaa, Liisa Björklund sanoo.

=> Kommentoi aihetta täällä

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä