Jaksaa, jaksaa… mutta entä jos ei jaksa?

20.3.23

Kiireinen ja tulostavoitteinen työelämä voi imeä vahvimmankin työntekijän loppuun. Avoin keskustelu ja varhainen puuttuminen voivat estää työuupumuskierteen syntymistä.


Teksti: Saara Pasanen . Kuvat: Mostphotos, Reijo Koirikivi .

Työ on suurimmalle osalle ihmisistä olennainen osa elämää. Työn tekeminen antaa taloudellista turvaa ja luo merkityksellisyyden tunnetta. Se täyttää inhimillisen perustarpeen: olen tärkeä, tekemiselläni on merkitystä.

Mukavinkin työpaikka tai työtehtävä voi muuttua painolastiksi, jos työtä on enemmän kuin sitä jaksaa tehdä.

Työterveyspsykologina 20 vuotta työskennelleen Merja Sipposen mukaan työuupumuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijän voimavarojen ja työkuorman väliin muodostuu pitkään jatkunut ristiriita.

Sipponen muistuttaa, että työn kuormittavuus voi olla laadullista tai määrällistä. Myös liian vähäinen työmäärä voi uuvuttaa.

Työuupumuksen perusoireita ovat tutkimusten mukaan uupumusasteinen väsymys, joka ei selity fyysisellä sairaudella, kyynisyys sekä ammatillisen itseluottamuksen menettäminen.

– Kyynistyessään ihminen menettää toivon siihen, että asiat voisivat sujua paremmin. Ammatillinen itseluottamuksen puute on puolestaan sitä, että pätevät ja osaavat ihmiset alkavat kyseenalaistaa ammattitaitoaan, Sipponen avaa.

Yksi tehtävä kerrallaan

Työuupumusriskissä ovat usein tunnolliset, ahkerat, kiltit, empaattiset ja itseltään paljon vaativat työntekijät.

Sipposen mukaan uupumuskierteelle alttiita henkilöitä yhdistää se, että he haluavat selviytyä työssään hyvin ja ovat korostuneen sitoutuneita työpaikan tai organisaation tavoitteisiin.

– Kun tämänkaltainen ihminen huomaa itsessään uupumisen merkkejä, hän ennemminkin työntää ne pois tietoisuudestaan ja pyrkii tekemään enemmän työtä. Tämä kasvattaa edelleen työuupumuksen riskiä.

Työterveyspsykologi Merja Sipponen toivoo työpaikoille avointa keskustelua. ”On tärkeää, että työntekijä voi matalalla kynnyksellä ottaa puheeksi oman työtilanteen esimerkiksi lähiesihenkilön kanssa.”

Sipponen suosittelee ensiavuksi omien arvojen tarkastelemista. Jos havaitsee olevansa uupunut tai väsynyt, oman arvomaailman aukaiseminen on ensiarvoisen tärkeää.

– Kannattaa miettiä esimerkiksi sitä, mikä on itselle elämässä tärkeää, ja toteutuvatko nämä asiat työssä ja vapaa-ajalla. Huomiota voi kiinnittää myös siihen, kulkevatko työn tai organisaation arvomaailmat omien arvojen suuntaisesti.

– Oleellista on myös se, että työntekijällä on kiireestä huolimatta mahdollisuus keskittyä yhteen työtehtävään kerrallaan.

Työpaikalle meneminen kannattaa

Sipponen kertoo, että työuupumus on alun perin työyhteisöllinen ongelma.

Hän korostaa etenkin esihenkilön roolia työuupumuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Avoin keskusteluyhteys ja vaikeiden asioiden pöydälle nostaminen ajoissa voivat olla avaimia uupumiskierteen katkaisuun.

– Jatkuva keskusteluyhteys työntekijöiden, esihenkilön ja johdon välillä on olennainen osa työhyvinvointia. Keskustelu voi olla joko jatkuvaa tai se voidaan järjestää säännöllisten kehityskeskusteluiden avulla. Pääasia on, että keskusteluyhteys toimii molemmin puolin.

– Työyhteisötasolla työuupumusta voi ennaltaehkäistä pienillä arkisilla teoilla: työkaveria tukemalla, haastavassa tilanteessa tsemppaamalla, palautteen antamisella, tasapuolisella kohtelulla sekä ristiriitojen avoimella käsittelyllä.

 

Työuupumusriskissä ovat usein tunnolliset, ahkerat, kiltit, empaattiset ja itseltään paljon vaativat työntekijät.

 

– Työyhteisössä on myös hyvä tarkastella sitä, miksi organisaatio on ylipäätään olemassa ja toimiiko se perustehtävän suunnassa. Hyvä johtaminen tukee aina perustehtävän suorittamista.

Koronapandemian aikana yleistynyt etätyö huolestuttaa Sipposta.

Työuupumuksen oirekuvaan liittyy sosiaalisista tilanteista ja kontakteista vetäytymistä, jota yksin kotona työtään pakertava ihminen saattaa huomaamattaan vahvistaa.

– Työyhteisölle on edelleen mietinnän paikka, miten etä- ja lähityön yhdistäminen hoidetaan organisaatioissa. Työuupumuksen ennaltaehkäisemisen kannalta on tärkeää, että työpaikalla ollaan läsnä esimerkiksi yhtenä päivänä viikossa: silloin pääsee tapaamaan työkavereita kasvotusten ja työpaikalta saatava sosiaalinen tuki säilyy.

Uupumus ei ole sairaus

Sekä työnantajan että työntekijän etu on, että työntekijä pystyy jatkamaan työssään uupumuksesta huolimatta.

Erilaisilla järjestelyillä voidaan huolehtia siitä, että työntekijällä on mahdollisuus palata esimerkiksi sairauslomalta työhön pienin askelin.

Sipposen mukaan osittainen työaika on ollut monelle hyvä ratkaisu, jos kokoaikaiseen työhön palaaminen tuntuu haastavalta.

Kelan maksama osasairauspäiväraha vähentää työntekijän painetta: sairausloman loppuessa ei tarvitse heti olla täysin työkuntoinen.

Taloudellinen tuki auttaa myös järjestämään työaikaa niin, että työntekijä tekee lyhyempää työpäivää tai -viikkoa.

– Työuupumus ei diagnoosina oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Tämä on kansainvälisestikin epäselvä asia: työuupumukselle ei ole löydetty niin sanottuja biomarkkereita, joiden kautta työuupumus voidaan todeta täysin varmana asiana.

– Uupumukseen liittyy hyvin usein liitännäissairauksina masennus- ja ahdistusoireistoa, ja palkallinen sairausloma mahdollistuu yleensä näiden diagnoosien kautta.

Omat rajat selkeiksi

Uupumuksesta toipuvan työntekijän on Sipposen mukaan hyvä huolehtia elämän peruspalikoiden paikallaan pysymisestä. Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio, riittävä uni, sopiva määrä liikuntaa sekä sosiaaliset suhteet palauttavat parhaiten työpäivän jälkeisestä kuormituksesta.

Toinen tärkeä elementti työssäjaksamiseen on hallinnan tunteen säilyminen.

Sipponen korostaa työn suunnittelun tärkeyttä. Hän kehottaa aloittamaan jokaisen työpäivän suunnittelulla: työntekijä voi esimerkiksi listata itselleen työpäivän 10 tärkeintä työtehtävää ja valita niistä tärkeimmän.

Päivän päätyttyä voi todeta itselleen, että tärkein tehtävä tuli ainakin hoidettua.

– Ihmisen aivot toimivat niin, että ensin suunnitellaan asioita, sitten toteutetaan suunnitelmaa ja lopuksi arvioidaan työn tulosta. Jos työ keskeytyy jatkuvasti erilaisten väliin tulevien tekijöiden vuoksi tai työtä on niin paljon, että arviointia ei ehdi tehdä, ihminen kuormittuu.

Tunnollisen työntekijän on hyvä pysähtyä tarkastelemaan myös omia rajojaan.

– Kaikkeen ei tarvitse aina suostua. Itselle voi sallia hetken pysähtymisen ennen työtehtävän vastaanottamista. Kannattaa myös aika ajoin pohtia sitä, onko tyytyväinen omaan työhön: jos se ei enää palvele itseä tai omaa arvomaailmaa, voi aina miettiä työpaikan vaihtamista.

Varhainen puuttuminen ennaltaehkäisee

Uupumukseen viittaavat esioireet ovat monenkirjavia: keskittymisvaikeuksia, muistin pätkimistä, väsymystä tai vastaavasti ylivireyttä, sosiaalisista tilanteista eristäytymistä, sairasteluherkkyyttä, turhautumista, hermostuneisuutta, vihaisuutta ja ahdistuneisuutta.

Uupumuksesta voi kieliä myös se, jos työt eivät tekemisestä huolimatta valmistu.

 

Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio, riittävä uni, sopiva määrä liikuntaa sekä sosiaaliset suhteet palauttavat parhaiten työpäivän jälkeisestä kuormituksesta.

 

– Jos tämänkaltainen oireilu on itselle epätyypillistä, kannattaa miettiä työterveyshuollon piiriin hakeutumista asian tarkempaa selvittelyä varten. On sekä työntekijän että työnantajan kannalta parempi, että asioihin puututaan varhaisessa vaiheessa.

Toipumisen tiellä

Sipponen kertoo, että työuupumuksesta toipumisen voi tunnistaa useista eri tekijöistä.

– Esimerkiksi se, että töihin meneminen tuntuu mukavalta ja innostavalta, on hyvä merkki, samoin se, jos työssä ollessa tuntee itsensä vireäksi, päteväksi ja varmaksi.

Hyvällä tiellä tietää olevansa myös, jos työpäivän jälkeen pystyy rentoutumaan noin tunnin kuluttua työpäivän päättymisestä.

– Ihan mikä tahansa työ kuormittaa ja väsyttää. Jos nukkumaan mennessä on levollinen olo, palautuminen työpäivän kuormasta on onnistunut.

Jos toipuminen ei tunnu lähtevän käyntiin, apua ja tukea voi saada alan ammattilaisilta. Sipposen mukaan esimerkiksi työterveyspsykologi voi auttaa rajojen asettamisessa.

– On tärkeää osata sanoa ei. Ammattilaisen kanssa sitä voi harjoitella yhdessä: voi istua alas, hengitellä rauhallisesti ja miettiä, otanko minulle tarjotun työtehtävän vastaan. Itselle saa antaa aikaa miettiä ja selata kalenteria. Pysähtyminen antaa tilaa työn suunnittelulle, joka työuupumuskierteessä usein unohtuu.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit antaa palautetta täältä.

Lue myös:

Diakonin työnä on ihmisten auttaminen

Uupuneen ja masentuneen psalmissa on toivo

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä