Hartaus sunnuntaille 30.4.

Meissä asuu ikävä

Luonnossa liikkuminen ja mökillä oleminen, mutta aivan erityisesti hiljaisuus siellä, on ollut minulle aina tärkeää. Vuosi vuodelta on elämä riisunut minua niin, että luonnossa liikkuminen ei onnistu itsenäisesti ja mökkeilystäkin on tullut hankalaa.

Pari vuotta sitten olin kuntoutuksessa ja sain siellä ajatuksen pihamökistä. Perhe otti minut tosissaan ja seuraavana keväänä, heti lumien sulettua alkoi mökin rakentaminen. Mökistä tuli juuri sopiva ja se tuntui heti omalta paikalta.

Mökkini on riittävän pieni, että pystyn liikkumaan siellä keppien turvin, ilman pyörätuolia. Siellä on ”kaikki maailman valo”, siltä minusta tuntuu, sillä isot ikkunat päästävät auringon sisään.
Isojen ikkunoiden vuoksi tuntuu kuin olisin osa pihaa. Oravakin syö rauhassa ikkunan vieressä. Mökillä tuoksuu puulta ja kesältä. Tämä mökki, nimeltään Kuiske, vastasi minun kaipuuseeni, ikävääni. Ontto olo rinnassani hellitti.

Täällä mökillä on hiljaista, vaikka tänne kuuluvat äänet naapureiden pihoilta ja ohimenevältä tieltä. Ne äänet eivät riko minun hiljaisuuttani. Mökin seinät muodostavat rajat, joiden sisällä on minun rauhan paikkani.

Tämä mökki kutsuu minua pysähtymään. Täällä on helppo hengittää ja helppo rukoilla. Matka tänne mökille pihan poikki on hyvin lyhyt, muutaman pyörätuolin rullauksen mittainen, mutta tuon lyhyen matkan aikana olemiseni muuttuu, rauhoittuu.

Meihin on istutettu myös ikävää, joka ei katoa tässä ajassa, ei tämän elämän aikana. Se on koti-ikävää, sillä kasteella meidät on liitetty Jumalan perheväkeen ja kutsuttu Taivaan kotiin. Valoksi matkalle, jonka pituutta emme tunne, olemme saaneet kastekynttilän heiveröisen, mutta voimakkaan valon. Askele askeleelta teemme matkaa.

Virpi Sillanpää-Posio
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva pappi

3. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126
1. lukukappale: Jes. 54:7–10
2. lukukappale: 1. Piet. 1:3–9 tai 2. Kor. 4:16–18
Evankeliumi: Joh. 17:11–17

Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa.

Ps. 66:3–9
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
Koko maa kumartuu eteesi,
koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.

tai
Ps. 126
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.

Jes. 54:7–10
Hetkeksi minä sinut jätin,
mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa,
minä käänsin kasvoni sinusta pois,
mutta minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen,
sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä.
Silloin minä vannoin,
etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli,
ja nyt minä vannon,
etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

1. Piet. 1:3–9
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

tai

2. Kor. 4:16–18
Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.

Joh. 17:11–17
Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”