Martti Turkka vaalii perinteitä

Vuodenvaihteessa alkoi seurakuntavaaleissa valittujen päättäjien nelivuotiskausi seurakuntien luottamushenkilöinä. Samalla päättyi myös monen pitkä taival seurakuntalaisten edustajana.

Yksi omasta tahdostaan “eläkkeelle” jääneistä on 44 vuotta Oulujoen seurakuntaneuvostossa vaikuttanut Martti Turkka.

Hänelle osallistuminen seurakunnan päätöksentekoon tuli lähes verenperintönä. Turkan isä, Martti hänkin, vaikutti myös kotiseurakunnan luottamushenkilönä kolme vuosikymmentä. Kun hän päätti jäädä luottamustoimesta eläkkeelle, katseet kohdistuivat poikaan.

– Isä ja Saarisen Osmohan minua olivat aikanaan ehdokaspaperien kanssa odottamassa ja sanoivat, että laitahan nimi alle, Turkka muistelee.

– Olen ollut mukana neljän kirkkoherran ja kolmen piispantarkastuksen aikana, hän laskee.

Näinä vuosikymmeninä niin ympäröivä yhteiskunta kuin seurakunnan arki on muuttunut. Osa muutoksista on parannuksia, mutta osa on konkarivaikuttajan mielestä liian radikaaleja.

Nykyajan maailmanmeno ruokkii helposti ääri-ilmiöitä.

– Nykyajan maailmanmeno ruokkii helposti ääri-ilmiöitä, jotka murentavat hengellistä sanomaa.

Päätöksiä keskustelemalla

Turkka tunnustaa olevansa hyvin perinteinen monissa asioissa. Kirkkoon tullaan hänen mielestään rauhoittumaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa – ja miehet ottavat lakin päästä ulko-ovella.

Nuorten bänditoiminta on Turkan mielestä kannatettavaa, mutta ei alttarilla. Usein yhtyeet tuntuvat soittavan kirkossa liian kovaa.

– Kirkko on jumalanpalveluksen sydän ja virsien soitto uruilla vahvistaa hengellistä sanomaa.

Kirkko on jumalanpalveluksen sydän ja virsien soitto uruilla vahvistaa hengellistä sanomaa.

Tanssiakaan Turkka ei haluaisi nähdä kirkossa, siihen löytyy muitakin paikkoja.

Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu on jäänyt Turkan mielestä liian vähälle. Vaikka päättäjien mielipiteet asioista eriävät, on Oulujoen seurakuntaneuvostossa Turkan mukaan harvoin jouduttu äänestämään päätöksistä. Asioista keskustelemalla on päästy yhteisymmärrykseen.

Samanlaista keskustelevaa kulttuuria hän näkisi mielellään enemmänkin yhteiskunnassa. Sen enempää hän ei halua nykyisiä ja tulevia päättäjiä neuvoa.

Elämä Oulujoen rannalla

Oulujoki on ollut läsnä Martti Turkan elämässä aina. Synnyinkoti ”vanha Turkka” sijaitsee joen varressa, aivan Turkansaaren kohdalla.

Nykyinen kotitalo on 12 kilometriä ylävirtaan päin. Nyt hän asuu taloa yksin, sillä neljä viime vuotta Turkka on ollut leski.

– Eeva-Liisa oli loistoihminen, hän toteaa edesmenneestä vaimostaan.

Yhdessä he aloittivat pihaseurojen pitämisen kotipihallaan. Parhaimmillaan paikalla oli yli 50 osallistujaa.

Tulevana kesänä järjestän pihaseurat taas, jos vaan pysyn voimissani.

– Tulevana kesänä järjestän pihaseurat taas, jos vaan pysyn voimissani. Martat ovat jo lupautuneet huolehtimaan tarjoilusta.

Etäisyys kotoa Oulujoen kirkolle on yli 20 kilometriä. Matka on sen verran pitkä, että yleensä Turkka tyytyy katsomaan kirkonmenot televisiosta tai kuuntelemaan radiosta.

– Isä ja äiti olivat sitä mieltä, että pyhäpäivä on lepopäivä, jolloin vaan ruokittiin eläimet. Samaa ajatusta minäkin olen pyrkinyt toteuttamaan töissäni.

Arkipäiviin tekemistä tuovat seurakunnan eläkeläisten kerho, Tammenlehväkuoro sekä monet luottamustehtävät. Turkka kuuluu myös Lions Club Oulujokeen. Siinä hän on ollut mukana jopa 47 vuotta.

=> Kommentoi haastattelua täällä