Vanhat rahat muuntuvat taiteeksi

Unkari, Siófok, noin 20 vuotta sitten. Oululainen Eero Mattila käveli Balaton-järven aavaa rantaviivaa pitkin. Silmiin tallentui kuva järven rannalla seisovasta itkupajusta.

Sittemmin Mattila on taltioinut samaisen puuteeman myös useisiin taideteoksiin, joita on ripustettu pitkin kauniin ja kodikkaan omakotitalon seiniä.

– Ihastuin tuolla ensimmäisellä Unkarin matkalla itkupajun visuaaliseen ilmeeseen. Seuraavalla Unkarin reissulla 10 vuotta myöhemmin tuuli oli raiskannut samaisen puun. Se oli onneksi vielä pystyssä: ehdin käydä puun äärellä suremassa sen kovaa kohtaloa, Mattila muistelee.

Tuorein Mattilan seinälle aseteltu puuaiheinen taulu kimmeltää kevätauringon loisteessa. Numismatiikkaa eli rahojen keräilyä ja tutkimusta harrastava Mattila on luonut Raamatusta inspiraatiota saaneen Eedenin puu -taulun kokonaan vanhoista kolikoista.

Eedenin puu -tauluun mahtuu vajaat 3000 kolikkoa.

Aatamin, Eevan ja kohtalokkaan kielletyn hedelmän tarinaa kertova taulu on saanut muotonsa vajaasta 3000 kolikosta. Painoa teoksella on noin yhdeksän kiloa.

– Halusin saada tauluun jotakin uudenlaista, kolmiulotteista tunnetta. Päädyin mosauttamaan osaa kolikoista U-muotin päällä pallovasaralla, jolloin kolikon muoto muuttui kuperaksi, Mattila kuvailee taulun valmistusprosessia.

Perheraamattu inspiroi

Idea Eedenin puu -teokseen nousi 50 vuotta vanhasta, kuvitetusta perheraamatusta. Lukoilla visusti suljettu ja tarkasti säilytetty Raamattu on peruja Mattilan äidiltä.

– Äiti halusi ostaa minulle ja Pirkko-vaimolleni, tuoreelle nuorelleparille, jotakin yhteiseen kotiin. Hän maksoi tästä silloista rahaa toista tuhatta markkaa, Mattila kertoo ja napauttaa mustakantista, paksua Raamattua sormellaan.

Mattila palasi perheraamatun pariin tammikuun alussa, ja ensimmäisenä vastaan tuli Eedenin puutarhan tarina. Mattila muisti kuulleensa sen aikaisemminkin.

– Lamppu syttyi heti. Asuin nuorena Raksilassa. Karjasillan ja Raksilan välissä oli parakkitalo, jossa sijaitsivat seurakunnan nuorisotilat. Siellä tämä tarina on iskostunut tarkasti mieleen.

Numismatiikkaharrastus ei vaadi pohjataitoja.
Kuka vaan voi aloittaa harrastuksen.

Hän ryhtyi tuumasta toimeen: taulun pohjaksi Mattila hankki jäykän vanerilevyn, jonka hän maalasi kestopohjavärillä molemmin puolin. Aiheen hän luonnosteli paperille levyn päälle.

Kolikot Mattila asetteli tauluun kontaktiliiman avulla. Osan hän värjäsi metalli- tai kultamaalilla.

– Jotakin palapelinomaista tässä rahataiteen tekemisessä on mukana. Teoksen tekemiseen kului aikaa kolmisen viikkoa. Seuraava teos on jo mielen päällä, mutta ajatus ei vielä ole niin valmis, että sitä uskaltaisi paljastaa. Pitää jättää jotakin salaisuuden varjoon, niin kuin monet taiteilijat tekevät.

Vaatimattomuus harmittaa

Mattila innostui numismatiikasta jo lapsena. Hän muistelee, että Oulussa oli 1960-luvulla numismaatikkokerho, joka koostui niin sanotuista isoista herroista, kuten poliisipäälliköistä ja pankinjohtajista.

Kerhoon pääsyä piti anoa erikseen.

– Ajattelin silloin, että olen liian vaatimaton ihminen sinne. Jälkeenpäin tuo ajatus on harmittanut. Kerho tuli onneksi uudelleen vastaan työtuttavan kautta, ja olen tällä hetkellä aktiivinen toimija siinä.

Numismatiikkaharrastus ei Mattilan mukaan vaadi minkäänlaisia pohjataitoja tai -tietoja. Kuka vaan voi tulla toimintaan mukaan.

– Ihmiset hakeutuvat kerhoon arvioittamaan rahoja, ja muutama sinne on sitten jäänyt harrastamaankin. Heillä herää halu tietää, minkä arvoisia rahat ovat ja miten niitä säilytetään.

Numismatiikka vei Mattilan mukanaan jo 10-vuotiaana.

Mattila ei ole toistaiseksi törmännyt muihin rahataiteen tekijöihin.

– Rahoista on kyllä tehty kaikenlaisia koiria, patsaita ja Aku Ankkoja, mutta tällaista tauluideaa ei Pohjois-Suomessa ole kellään muulla ollut. Sitten kun joku keksii jotakin vielä innovatiivisempaa ja parempaa, minä alan matkimaan häntä, Mattila virnistää.

Harjoittelun kautta mestariksi

Raamatunlukijana Mattila tunnustaa olevansa laiskanpuoleinen. Hän kertoo menevänsä mieluummin kirkkoon kuuntelemaan tarinat saarnana.

– Iän myötä uskon asiat ovat tulleet lähemmäksi monella tavalla. Kotikirkossani Pyhän Luukkaan kappelissa saarnaaja ja sana tulevat lähelle, kun on hyvä ja toimiva kuulolaite korvassa, hän vinkkaa.

Taideharrastus on tuonut Mattilan eläkepäiviin sisältöä ja elämäniloa. Hän kannustaa kaikkia taiteesta kiinnostuneita tarttumaan rohkeasti työvälineisiin.

– En ole aikaisemmin ollut hyvä kuvaamataidossa, mutta harjoittelun kautta olen kehittynyt. Olen myös lievästi värisokea, eikä sekään ole koskaan estänyt taiteen tekemistä.