Demokratioissa asioista päätetään äänestämällä, olipa sitten kyse Euroviisuista tai Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksesta.
Kirkolliskokous ei tänä keväänä herättänyt yhtä suuria tunteita kuin Euroopan yhteinen musiikkijuhla, mutta siellä tehtiin monen suomalaisen arkea koskettavia päätöksiä.
Käsittelyssä oli esimerkiksi esitys siitä, että kirkollinen vihkiminen voitaisiin toteuttaa myös silloin, kun vain toinen vihittävistä on rippikoulun käynyt kirkon jäsen.
Esityksen puolesta äänesti enemmistö kirkolliskokouksen edustajista, mutta ei tarpeeksi iso osa, sillä muutos olisi tarvinnut taakseen 75 prosenttia äänistä.
Euroviisuissa
sääntömuutoksia on tehty vuosikymmenien aikana paljonkin, kirkolliskokouksessa ei ole oltu yhtä notkeita.
Lopputulos on menetys koko kirkolle. Kirkollinen vihkiminen on vaihtoehto yhä harvemmille pariskunnille.
Suomessa tuli voimaan uskonnonvapauslaki sata vuotta sitten. Toisenlainen päätös kirkolliskokouksessa olisi ollut konkreettinen merkki siitä, että vuosisadassa jotain on myös muuttunut.
Sääntöjä voidaan aina päivittää, olipa areenana Euroviisut tai kirkolliskokous. Euroviisuissa sääntömuutoksia on tehty vuosikymmenien aikana paljonkin, kirkolliskokouksessa ei ole oltu yhtä notkeita.
Viisasta onkin, ettei käytäntöjä olla muuttamassa tämän tästä, mutta tavoite siitä, että valtaosa on samaa mieltä jostain asiasta, jäädyttää helposti muutokset.
Se ero Euroviisujen ja kirkolliskokouksen äänestyksissä on, että kirkolliskokouksessa voidaan hyvinkin puida samaa asiaa vuoden tai parin päästä, mutta viisulavalla samat kappaleet ja esittäjät eivät enää kohtaa.
Kirjoittaja on
Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja