Raamattu on toisinaan vaikeaa luettavaa
Jos kutsut toista hulluksi, olet ansainnut Helvetin tulen. Jos et pysty pitämään kättäsi kurissa, hakkaa se pois. Nämä Jeesuksen opetukset Matteuksen evankeliumin 5. luvusta haastavat meitä. Ne jäävät vaivaamaan – Jeesuksenhan piti tuoda meille armoa, ei tällaista helvetillä pelottelua.
Me kerromme itsellemme mielellämme tarinaa Jeesuksesta, joka ainoastaan tarjoaa rakkautta ja rauhaa eikä vaadi keneltäkään mitään. Sanoo vain, että ”Sinä kelpaat.”
Mutta niin vain Jeesus langettaa meille tuomion – Helvetin lieskat – niinkin yleisestä synnistä kuin hulluksi kutsumisesta. Kukaan ei puhu Helvetistä Raamatussa niin paljon kuin Jeesus.
Usein kuulee puhuttavan, kirkossakin, että meidän pitää olla toisillemme armollisia. Miten me muuten voisimme odottaa, että Jumala on meitä kohtaan armollinen?
Se on outoa puhetta. Armoa voi antaa joku, joka hallitsee toista. Tuomari voi antaa armon käydä oikeudesta. Presidentti voi armahtaa rikoksesta tuomitun.
En ymmärrä mikä minä olisin toisia armahtamaan. Olemaan armollinen. Silloinhan minä asettuisin tuomariksi. Tai peräti Jumalaksi.
Edesmennyt showpainija Tony Halme ei monessa kelvannut esikuvaksi, ja hänen hokemansa ”Jumala armahtaa, minä en” on kovasydämisyyttä puhtaimmillaan. Mutta omituista kyllä, Halme saattoi olla asiassa oikeilla jäljillä. Jumala nimittäin todella säästi armon omaan käyttöönsä.
Jeesus kutsui meitä rakastamaan toisiamme, ja se oli tärkein käsky kaikista. Emme saa olla kovasydämisiä. Minkä teemme vähäisimmälle meistä, teemme itse Jeesukselle.
Nuo Helvetin lieskat ovat Raamatussa juuri siksi, että Jumala armahtaa. Jeesus vaatii meiltä paljon. Mutta koska hän rakastaa meitä ja ymmärtää, ettei kukaan voi noudattaa lakia viimeistä piirtoa myöten, hän armahtaa meidät.
Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi, muistuttaa Paavali Roomalaiskirjeessä. Ensin meidät vedetään kölin ali, mutta sitten koittaa armo. Sitten ymmärrämme, että armoa riittää.
Eero HietalaKirjoittaja on TV-tuottaja
7. sunnuntai helluntaista
Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen.
Raamatuntekstit:
Ps. 28:1–2, 6–9
Herra, sinua minä huudan,
sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra!
Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni,
häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee,
minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima,
voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi,
kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
1. Sam. 15:22–26
Samuel sanoi kuningas Saulille:
– Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
Kapinointi on noituuden vertainen synti,
röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat.
Sinä olet hylännyt Herran sanan.
Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
Saul vastasi Samuelille: ”Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.” Mutta Samuel sanoi Saulille: ”Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.”
Jaak. 2:8–13
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Mark. 10:17–27
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”