Mistä olet kiitollinen?
Kiitollisuus ja kiittäminen eivät ole helppoja sanoja.
Kiitollisuus on huomion keskittämistä niihin asioihin, jotka elämässä ovat hyvin.
Hyvän huomaaminen ei merkitse sitä, että kieltäisimme pahan todellisuuden tai emme puuttuisi enää epäkohtiin. Kiitollinen ihminen ei enää näe ja koe asioita itsestäänselvyytenä.
Yksi tapa harjoitella uutta näkemistä on pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Siihen voi esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa kirjoittaa kolme asiaa, joista sinä päivänä on kokenut kiitollisuutta.
Kokeilin tätä joskus itsekin, mutta jossain vaiheessa päiväkirja unohtui yöpöydän laatikkoon. Ajoittain olen silti palannut lukemaan omia kiitoksen aiheitani, erityisesti kun on ollut raskas päivä.
Kiitollisuus ei synny ainoastaan hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä. Kaikkein synkimmässäkin hetkessä voimme nähdä valoa. Kaiken menetettyään, voi vielä huomata sen hyvän, mitä on jäänyt jäljelle.
Kaikkein kiitollisin olen itsekin ollut silloin, kun on mennyt kaikkein heikoimmin. Kun heräsin leikkauksesta, johon mennessä ei vyötäröstä alaspäin liikkunut mikään, tunsin valtavan syvää kiitollisuutta, kun näin pikkuvarpaani liikkuvan.
Ennen leikkausta oli kaikki hyvin epävarmaa, sekavaa. Päiväkirjaan olin kirjoittanut kaiken varalta rakkaudentunnustuksen puolisolleni ja kertonut lapsilleni heidän olevan elämäni valo. Isosiskolleni olin kirjoittanut hänen olevan suurin idolini ja vanhempieni olevan minun peruskallioni. Ne olivat tärkeimmät asiat, jotka halusin sanoa. Ne olivat syvin kiitos.
Elämän käännekohdat ja vaikeudet aktivoivat ajattelemaan, pysähtymään.
Me olemme riippuvaisia toisista ihmisistä ja elämän antajasta, Jumalasta.
Usko on voima, joka antaa meille uuden näkökyvyn.
Usko antaa meille tahdon nähdä elämän ja Jumalan hyvyyden.
Usko saa meissä aikaan kiitoksen.
Mistä sinä olet kiitollinen?
Virpi Sillanpää-Posio
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä oleva pappi
15. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 65:2–6, 9
tai Ps. 136:1–9, 25–26
1. lukukappale: Jes. 24:14–16
2. lukukappale: 2. Kor. 9:6–15 Evankeliumi: Joh. 5:1–15
Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.
Ps. 65:2–6, 9
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle,
sillä sinä kuulet rukouksen.
Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.
Syntimme ovat meille liian raskaat,
mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset!
Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla,
temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille,
sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret
ja kaukaiset meren rannat.
Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi.
Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
tai
Ps. 136:1–9, 25–26
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää jumalien Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on levittänyt maan vetten päälle.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!
Jes. 24:14–16
Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,
he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.
Huutakaa siis lännessä
ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,
kunnioittakaa Herraa.
Meren saarilla ja rannoilla
kunnioittakaa Herran nimeä,
hänen, joka on Israelin Jumala.
Maan ääriltä saakka
me kuulemme laulujen kaikuvan
ylistykseksi Vanhurskaalle.
2. Kor. 9:6–15
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
Joh. 5:1–15
Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.