Anu Sandelinin elämänpituinen matka kirjailijaksi

Kun tapaamme Anu Sandelinin kotona Oulun Dammisaaressa, on kulunut melkein täsmälleen kymmenen vuotta hänen puolisonsa kuolemasta. Harry Sandelin oli näkyvä vaikuttaja oululaisessa liike-elämässä ja seurakunnan luottamustehtävissä.

Hän oli myös intohimoinen filatelisti eli postimerkkien keräilijä. Sandelin kertoo, että miehen luettavana olleet, kesken lukemisen jääneet postimerkkilehdet ovat edelleen niillä sijoillaan, mihin ne jäivät puolison poistuessa tästä maailmasta.

– Hän luki aina, ihan aina.

Kun pariskunta tutustui toisiinsa vuonna 1967, kumpikin oli jo nähnyt elämää ja maailmaa, joten voidaan puhua aikuisten ihmisten suhteesta ja liitosta. Pitkä seurustelu tai teinimäinen rakastunut lepertely eivät sen alkuvaiheisiin kuuluneet.

Pari tapasi toisensa ensimmäisen kerran Vaasassa, jossa silloinen neiti Sinkkonen asui ja työskenteli, ja jossa herra Sandelin oli kokousmatkalla. Kun parin viikon päästä oli pääsiäinen tulossa, Anu rohkeni ehdottaa uutta tapaamista Vaasassa.

– Harry vastasi, että jos sinulla on vakavampia ajatuksia minun suhteeni, tulen, mutta tässä iässä ei aleta hyppäämään eestakaisin.

Avosylin vastaan sulhasen perheeseen

Ja niin mies tuli uuden tuttavuuden luokse neljäksi päiväksi, ja sinä aikana suunniteltiin asiat jo häämatkaa myöten.

– Kyllä siinä kohtalo tuli mukaan, ja hyvä niin, arvelee Anu Sandelin muistellessaan 47 vuotta kestäneen avioliittonsa alkutaivalta.

Sulhasen perheen kulttuuri oli aivan toisenlainen kuin karjalaisen, maalaiskylästä Pohjanmaalle evakkoon lähteneen perheen tyttären. Åströmin tehdas toisella puolen katua oli Sandelinien omistuksessa, ja perhe puhui keskenään ruotsia.

Miniäkokelas otettiin kuitenkin avosylin vastaan. Sulhasen isä Runar Sandelin halasi lujasti ensivierailulle tullutta morsianta ja toivotti tervetulleeksi perheeseen. Kaikkialla karjalaisiin ei vielä 1960-luvullakaan suhtauduttu suopeasti, mutta appi näki karjalaisuuden oululaisen kulttuurin rikkautena.

Luonteva suhtautuminen toisiin on karjalaista kodinperintöä

Taloon ja perheeseen tullut morsian oli lähtöisin Miklin kylästä Jaakkiman kunnasta Laatokan Karjalasta. Sotien välisenä aikana kyläläisistä kolmasosa oli ortodokseja.

Lapsuuskodissa pidettiin kinkereitä, siellä yöpyi monenlaisia ihmisiä saarnamiehistä nuohoojaan ja kaikki otettiin vastaan, syötettiin ja juotettiin. Väkeä tuli ja meni, se oli tavallista elämänmenoa. Kaikkiin suhtauduttiin luonnollisesti ja mutkattomasti.

– Niinpä en koskaan oppinut kuvien palvontaa, valitettavasti, huomauttaa Anu Sandelin hänelle ominaisella sarkastisen huumorin värittämällä puheenparrella.

Sen sijaan kuvien tekemisestä, maalaamisesta, tuli jo nuorella iällä läheinen tekemisen ja itseilmaisun muoto, joka on tuonut elämään paljon merkityksellisiä ihmisiä ja ystäviä niin Suomesta kuin ulkomailta.

Kotiapulaisen pestistä kauppakorkeakouluun

Kuusitoista vuotta täytettyään Anu Sinkkonen lähti Vaasan kauppaoppilaitoksen rehtorin perheeseen kotiapulaiseksi. Perheessä oli kahden kuukauden ikäinen vauva ja 3- ja 4-vuotiaat lapset.

Huushollityöt olivat tärkeimmät, lapset hoidettiin siinä sivussa, kuten siihen aikaan oli tapana. Vapaa-aikana Anu ompeli itselleen vaatteet ja ompelipa myös rouvan äidille.

Suojelusenkeli on kulkenut Anun rinnalla syntymästä lähtien, varjellut vaaroilta ja neuvonut suuntaa, jos se on tuntunut olevan hukassa. Kotiapulaiseksi lähteminen herätti ristiriitaisia tuntemuksia, joista enkelille oli kerrottava.

– Purnasin enkelilleni, ettei tämä ole sitä, mitä olen ajamassa takaa.

Purnasin enkelilleni, ettei tämä ole sitä, mitä olen ajamassa takaa.

– Ensimmäisen kirjoittamani kirjan Sinun siivilläsi lopussa enkelini sanoo minulle, että tämän tien varrella on paljon enemmän marjoja kuin sen suoran tien. Piti nöyrtyä sen vuoden aikana, ja se oli elämäni paras korkeakoulu.

Vuoden palveluspestin jälkeen neiti Sinkkonen aloitti kauppakoulun. Sinä aikana hän asui yhä rehtorin perheen luona ja huolehti lapsista ennen kouluun lähtöään. Kauppakoulua seurasi kauppaopisto ja viimein kauppakorkeakoulu.

Anu Sandelin toimi sihteerinä kuutisen vuotta kauppakorkeakoulusta päästyään. Tätä työelämän aikaa Sandelin kuvaa toisessa kirjassaan Akvarelli – Elämän värein.

Kokemukset sihteerin työssä johtivat lopulta siihen, että hän vaihtoi alaa, auskultoi ja ryhtyi opettajaksi tehden pitkän uran Oulun kauppaoppilaitoksessa.

Rakkaus on tekoja, vielä kuoleman jälkeenkin

Harry Sandelin oli eläessään esittänyt toiveen, että haluaisi hautakivekseen tietyn luonnonkiven Iin Röytästä, mutta kivi oli jäänyt nostamatta ja hakematta. Tämän toiveen toteutumisesta leski piti kiinni.

Anu Sandelin suunnitteli kuvanveistäjä Sanna Koiviston kanssa kiven julkisivun.

Taiteilija valoi pronssiin nimikirjaimet, Harry Sandelinin oman kauniin puumerkin, jota hän oli käyttänyt vaikkapa merkkaamaan lukemansa lehdet.

Samalla valettiin Anu Sandelinin nimikirjaimet. Rouva olisi laitattanut ne jo saman tien paikalleen yhteiseen kiveen odottamaan, mutta lapset estelivät.

– Tuolla ne nyt on komeron hyllyllä odottamassa, silkkipaperiin käärittynä ne kirjaimet.

Tutuksi tullut seppä takoi vielä hautakiveen ristin.

– Kun Harryn kuolinpäivä lähestyy, minulle tulee joka syksy sellainen alakulo.

Anu Sandelin sanoo saaneensa jatkuvasti kokea, että on todella rakastettu.

Rakkaus on niin syvä asia, että teoilla näyttäminen on paljon tärkeämpää kuin ulkokohtainen rakas-sanan toitottaminen.

– Rakkaus on niin syvä asia, että teoilla näyttäminen on paljon tärkeämpää kuin ulkokohtainen rakas-sanan toitottaminen. Minulle osui niin hirmuisen oikea kumppani.

Kirjallinen ura kypsällä iällä

Leskeksi jäämisen jälkeen elämään tuli kirjojen kirjoittaminen. Sandelin sanoo itkeneensä, nauraneensa ja eläneensä kirjoittaessaan.

Vuonna 2024 näki päivänvalon Anu Sandelinin kolmas kirja Minä, Camée, yhdenlainen aikuisten satu, joka johdattaa lukijan läpi Euroopan historian, kun kameekoru vaeltaa omistajalta toiselle.

Koko perhe on osallistunut kirjaprojekteihin ja auttanut näissä pyrkimyksissä, mistä kirjailija auliisti läheisiään kiittelee. Kaikki ei suinkaan ole vielä sanottu, uusia suunnitelmia on jo muhimassa.

Lempilaulukseen Anu Sandelin mainitsee virren Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Siinäkin enkeli kulkee lapsen vierellä ja suojelee. Sen hän toivoo esitettävän omissa hautajaisissaan – sitten joskus.

Kuka?

• Anu Sandelin, o.s. Sinkkonen, syntynyt 25.8.1935 Miklin kylässä Laatokan Karjalassa
• Leski, kaksi lasta ja seitsemän lastenlasta
• Ekonomi, kaupallisten aineiden opettaja
• Kuvataiteilija, jonka töitä on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä ympäri Suomen
• Julkaisi ensimmäisen kirjansa Sinun siivilläsi vuonna 2016. Toinen kirja Akvarelli – elämän värein julkaistiin vuonna 2020.
  Uusin teos teos Minä, Camée ilmestyi syksyllä 2024 (Atrain&Nord)