Asunnottomien yö antoi lämpöä kodittomille

Tässä se on kuule vasta kova tyyppi. Se asuu keväästä syksyyn teltassa, kehaisee 57-vuotias Matti nuorempaa kaveriaan.

– Teltassa on ihan hyvä, sanoo juuri lyhennettyjä hiuksiaan hivelevä Hannu.

Hän näyttää kovia kokenutta kännykkäänsä, jonka ruudulla välkkyvät vain valot.

– Mutta kamera kyllä toimii, hän sanoo ja nappaa kuvan uudesta hiustyylistä.

Seuraavaksi otetaan kuva toimittajasta ja Matista. Kaverin ottama kuva käy Matille, mutta toimittajan kuvaamaksi hän ei halua. Mutta jatketaan Hannusta.

Kun telttakausi on ohi, majapaikkana on puinen koppero. Sen sijainti jääköön salaisuudeksi.

– Sinne kun saisi kunnon patjan, niin tarkenisi paremmin. Ajattelin ostaa semmoisen, kunhan seuraavat rahat tulee, kertoo Hannu sätkää kääriessään.

Ennen kuin lähtee ulos polttamaan, pakkaa hän vielä reppuun kelmuun käärityt rasialliset pottumuusia ja makkarakastiketta.

– Matti, onko sulla kassia? Nämä mahtuu kyllä kaikki tännekin.

Ulosottomaksut varjostavat loppuelämää

Tuiran kirkossa viime viikolla järjestetty Asunnottomien yö oli Matille ja Hannulle melkoinen poikkeus arkeen. Paikalla saattoi saunoa, leikkuuttaa hiukset ja syödä mahan täyteen kunnon kotiruokaa. Porilaisia ja pitsaakin oli tarjolla.

Saman pöydän ääreen kokoontunut porukka tuntee toisensa.

– Luottamus on hirveän tärkeää. Tähän Hannuun minä luotan, voin antaa hälle vaikka kympin kauppareissua varten, ja tiedän että hän tuo vaihtorahat takaisin, Matti sanoo.

Paljon on kaupungilla liikkuvien joukossa heitäkin, joihin ei voi luottaa.

– Jotkut ovat myös hyväuskoisia ja antavat huijata itseään. Sitä on paha katsoa, Matti jatkaa.

Hän itse ajautui ongelmiin tultuaan huijatuksi ja jouduttuaan ulosottoon. Siinä meni ihan kaikki kotia myöten. Velkaa on sen verran, että Matti uskoo maksavansa sitä koko loppuikänsä.

Kun luottotiedot ovat menneet, asuntoa on todella hankala saada, vaikka ei olisi edes päihdeongelmaa. Matti majailee tilapäismajoitusta tarjoavassa Kenttätien palvelukeskuksessa.

Yksi haave hänellä on. Jos pääsisi tulevaisuudessa vaikka jonnekin Aasiaan, siellä suomalaisella eläkkeellä saisi ihan hyvän elintason.

Työttömän on hankittava luonnosta ruokaa pöytään

Illan suosituin anti kotiruoan lisäksi oli hiustenleikkuu. Kampaajaopiskelija napsi latvoja lyhyemmäksi muutaman tunnin lyhyttä ruokataukoa lukuun ottamatta.

Hiuksia kävi siistimässä myös Anne, jolla on kyllä katto pään päällä, mutta elämä on tiukkaa. Ruoka pöytään ei tule pelkästään kaupasta.

– Hankin omat kalat, sienestän ja marjastan, hän kertoo.

Toisinaan kalaa voi tulla kerralla parikymmentäkin kiloa.

– Sellainen määrä pakkasessa auttaa jo paljon. Mutta kaikilla ei ole kyytejä eikä kavereita, jotka veisivät metsään.

Anne kertoo olleensa vuosia työttömänä, vaikka opiskeltuna on useampi tutkinto, myös korkeakoulutasolta.

– Oulusta ei vaan tunnu saavan töitä.

Monien viranomaisten neuvonta on hänen kokemuksensa mukaan usein puutteellista tai jopa olematonta. Tietoa palveluista olisi hyvä saada kootusti, esimerkiksi siitä, milloin on diakonian aterioita ja muita ruokailuja.

– Meidän väliinputoajien pitää verkostoitua keskenämme paremmin ja neuvoa toinen toisiamme. Hyvän kierrettä pitää saada lisää.

Anne heittää ilmoille idean. Jos seurakunta haluaisi ensi vuonna järjestää bussikuljetuksen metsään marjastus- ja kalastusreissulle, niin hän voisi lähteä oppaaksi.

• Asunnottomien yö näkyi myös Oulun Rotuaarilla, jossa kuultiin puheita, tarjottiin makkaraa ja jaettiin lämmintä vaatetta. Oulun seurakunnat oli yksi tapahtuman järjestäjistä.

TOIMITTAJALTA

Kuusi yöpyjää, raportoi Tuiran seurakunnan diakoniatyöntekijä Minna Kemppainen minulle Asunnottomien yön jälkeisenä aamuna Diakonian aamupalalla.

– Samoilla silmillä mennään, totesi Kemppainen, joka oli valvonut yhdessä työtoverinsa Sami Riipisen sekä pastori Juha Valpun ja seurakuntamestari Keijo Haurun kanssa yön kirkossa varmistaen turvallisen tilan yöpyä.

Sitä ennen he olivat yhdessä muiden työntekijöiden kanssa valmistaneet ruokaa, ottaneet vastaan partiolaisilta lainatut patjat, ostaneet peitot yöpyjille ja laittaneet saunavaunun valmiiksi.

– Yksi vapaaehtoinen tuli iltapäivällä kirkon ovelle ja kysyi tarvitaanko illan valmisteluissa apua. Hän olikin korvaamaton apu saunalla, Kemppainen kertoo.

Kävin illalla toimittajana paikan päällä. Jutustelin kävijöiden kanssa heidän arjestaan ja ajatuksistaan. Kuulin, että Asunnottomien yössä kävi myös heitä, joilla on asunto, mutta taloudellinen pärjääminen tuo haasteita. Olipa mukana heitäkin, jotka saapuivat lähinnä juttuseuran takia. Kaikki olivat tervetulleita.

Aamulla palasin ja vein mukanani muutaman miesten villapaidan. Oli ilo huomata, kuinka niille löytyi hetkessä uudet omistajat. Villasukkia, lapasia ja säärystimiä oli myös tarjolla.

Seurasin vierestä, kuinka yksi kirkossa yöpyneistä puki päälleen neljä paksua paitaa, toppahaalarin ja vielä takin sen päälle. Päivä ulkona pikkupakkasessa vaatii monta kerrosta.

Tuiran seurakunnalta avoimien ovien tapahtuman järjestäminen oli konkreettinen osoitus tuesta. Tällaisia tapahtumia olisi hieno nähdä useamminkin kuin kerran vuodessa.