Elämä koostuu pienistä iloista
Limingassa asuvat Hilkka ja Seppo Nieminen ovat tyytyväisiä ikäihmisten palveluihin, kotihoitoon, mukavaan asuntoon ja elämään kaikkinensa.
Hilkka Niemistä naurattaa, kun häneltä kysyy mihin hän ihastui Sepossa.
– Halusin katsoa, saanko tuota pysymään kurissa. Välillä on vähän lipsunut, sanoo Hilkka, ja katsoo lempeästi Seppoa.
Seppo taas kertoo ihastuneensa Hilkassa työtä pelkäämättömään, reipasotteiseen naiseen.
– Ensi tapaamisen jälkeen minulla tuli usein asiaa sinne Hilkan suuntaan, ja siitä se lähti.
Hilkka ja Seppo vihittiin avioliittoon Jämsänkosken kirkossa vuonna 2011.
– Olimme molemmat jääneet leskeksi. Ensimmäinen vaimoni sanoi aina, että jos hän kuolee ennen minua, ei saa jäädä yksin, ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Onneksi minä löysin tuon Hilkan, miettii Seppo Nieminen.
Onneksi minä löysin tuon Hilkan.
Hilkka on asunut monessa paikassa ennen Liminkaan asettumista.
– Limingan seutu on minulle tuttua, asuin aikanaan Lumijoella. Sehän on tässä naapurissa. Asuin siellä ensimmäisen mieheni kanssa.
Seppo on nuorena työskennellyt myös Ruotsissa.
– Toimin Tukholmassa linja-auton kuljettajana. Töitä olen tehnyt myös puutarha-alalla. Suomeen palasin perheeni kanssa vuonna 1974. Tyttäreni asuu Ruotsissa, ja poika Englannissa.
Hilkalla on viisi lasta, joista kolme asuu lähellä Liminkaa.
Vain mäet puuttuvat maisemasta
Mutkien kautta näiden kahden karjalaisen tiet kohtasivat Etelä-Suomessa.
– Muutimme Jämsänkoskelta tänne, jotta olisimme lähempänä lapsiani. On mukava, että he ovat lähellä, ja tiedämme, että mikäli tarvitsemme apua, voimme sitä pyytää. Olemmehan jo ikäihmisiä, kertoo Hilkka.
Seppo sanoo välillä kaipaavansa Keski-Suomeen, vaikka kehuukin Limingan olevan mitä parhain paikka asua.
– Kaipaan vesistöjen läheisyyttä ja vaihtelevaa maastoa, ylä- ja alamäkiä. Täällä on vain tasaista peltomaisemaa.
Niemiset asuvat Niittypirtin palvelutalossa, jossa asuminen on hyvin itsenäistä, eikä laitosmaisuudesta ole tietoakaan.
– Meillä käy kotihoito kaksi kertaa päivässä. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä hoitoon. Hoitajat ovat mukavia, ja tekevät pieniä askareita, auttavat jalkojen rasvauksessa ja sen semmoisissa hommissa.
Näin hyvää hoitoa ei saisi missään muualla.
– Siivousapua saamme muutaman viikon välein, ja ruokapalvelu tuo ruuan päivittäin. Lääkehoidon hoitaa lääkerobotti. Lisäksi meillä molemmilla on turvarannekkeet, kertovat Hilkka ja Seppo.
– Näin hyvää hoitoa ei saisi missään muualla, miettii Seppo.
Mieli on pysynyt virkeänä
Niemiset ovat tyytyväisiä pieniin asioihin: vaikkapa siihen, että ruokapalveluun voi antaa toiveita, millaista ruokaa haluaa syödä, lääkärikäynnit hoituvat kotihoidon kautta ja kuinka kotihoidon hoitajat pesevät silmälasit. Kiireettömyys saa myös ison kiitoksen.
– Hoitajilla ei ole koskaan kiire, heillä on aina aikaa jutella. Ja kaikki ovat niin mukavia.
Niemiset toteavat, että eivät tunne itseään vanhaksi. Mieli on virkeä ja jos nyt ei aivan nuorukaisen mieli, niin nuorekas kuitenkin. Niittypirtillä on viikoittain ohjelmaa, johon he osallistuvat innokkaasti: tuolijumppaa, bingoa, hartaushetkiä.
Ja niinä päivinä, kun ulkopuolista virikkeen vetäjää ei ole, kokoontuvat asukkaat aulaan, jossa on lähes päivittäin porinapiiri. Myös ulkoilu ja lukeminen ovat mieluista ajanvietettä.
Välillä käymme kaupassa ja kirjastossa tuossa kävelymatkan päässä, sinne menemme rollaattoreiden kanssa.
– Sauvakävely on mukavaa. Ja välillä käymme kaupassa ja kirjastossa tuossa kävelymatkan päässä, sinne menemme rollaattoreiden kanssa. Ajokorttia minulla ei enää ole, toteaa Seppo.
– Ennen saatoimme autoilla Rantakylään. Paistoimme laavulla makkaraa ja kävelimme luonnossa.
– Mutta päiväunet otamme päivittäin, nauraa Hilkka.
Kun keksittäisiin lääke muistin pätkimiseen
Seppo osallistui aiemmin myös seurakunnan Äijäpaja-toimintaan, mutta se on jäänyt vähemmälle.
– Ja seurakunnan kerhoissa olemme käyneet. Ja seuroissa! Ne ovat mukavia tilaisuuksia, ja niissä tapaa ihmisiä.
On hienoa, että seurakunnan palvelut tuodaan kotiin.
– Seurakunnan toiminta on meille tärkeää. Meillä käy täällä mukava Markku-pappi, jonka huumorintaju on mahtava! On hienoa, että seurakunnan palvelut tuodaan kotiin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä kirkkoon tai vaikka kerhoihin, miettivät Niemiset.
– Tämä on hyvä ikä, ja elämä on mukavaa. Tietenkin vanhuus tuo tullessaan vaivoja, joihin tarvitaan lääkkeitä, mutta niiden kanssa pärjää. Ainoa, mikä tympäisee, on se, että muisti on alkanut pätkiä. Siihen ei ole vielä keksitty lääkettä, että muisti pysyisi terävänä.
– Ei meillä mitään muuta toivetta ole kuin että saisi rauhassa elää. Lapset ja lastenlapset ovat tärkeitä, ja kaikenlainen toiminta, missä voi olla mukana. Ihmiset ovat Limingassa kivoja, niin ystävällisiä ja välittömiä. Tänne on ollut hyvä kotiutua, miettii Hilkka.
Seppo myöntelee vieressä, ja katsoo Hilkkaa ihaillen.
– Niin hyvän vaimon minä sain.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.