Hartaus 2. adventtisunnuntaille 4.12.

Aina valmiina

Partiolaisten määrä on Suomessa kasvussa. Yli 110 vuotta vaikuttaneiden partiolaisten ”aina valmiina” -tunnuslause lienee tuttu monelle sellaisellekin, joka itse ei ole partiokämpällä öitänsä viettänyt. Partiolaisten motto oli vielä 1970-luvun alkupuolelle ”ole valmis”, kunnes partioliikkeen uudistuessa sai nykyisen muotonsa.

Mihin partiolaisen sitten pitää olla valmis? Suomen historian dosentti, partiolaisten historiaa tutkinut Marko Paavilainen on kuvaillut, että partioliikkeen perustajalle, Robert Baden-Powellille valmius tarkoitti sitä, että partiolaisen tulee omata fyysinen ja henkinen valmius täyttää velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan.

”Aina valmiina” voi luoda jännitteen periaatetta seuraavan elämään. Mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä. Mieli ikään kuin odottaa mahdollisuutta toimia. Odotuksen keskellä eletään myös nyt adventinaikana, ja toimintamahdollisuuksien sijaan moni kenties odottaa rauhoittumista. Toisen adventinajan sunnuntain evankeliumitekstissä odotusta kuvataan kahdella vertauksella. Jeesus sanoo: ”Pitäkää vaatteenne vyötettynä ja lamppunne palamassa”.

Niistä ensimmäinen viittaa Jeesuksen ajan vaatetukseen. Kaikki pukeutuminen ylsi miltei maahan asti, kuten jumalanpalvelusasuna toimiva valkoinen ”kaapu”, alba, edelleen. Kun edessä oli työtä, kerättiin vaatteen liepeet, ja ne sidottiin vyöllä siten, etteivät ne häirinneet erilaista työskentelyä. ”Vaatteiden vyöttäminen” mahdollisti siis vapaamman liikkumisen ja esimerkiksi juoksemisen.

Jos vaatteen vyöttäminen siis liittyi työn tekemiseen, niin ”lampun pitäminen palamassa” viittaa siihen, että työtä voi olla mihin aikaan vaan. Myös yöllä pitää nähdä eteensä, joten lamppu on hyvä pitää palamassa.

Puhumalla vaatteen vyöttämisestä ja lampun palamisesta Jeesus kutsuu omiaan partiolaisten tunnuslauseen lailla olemaan valmiita toimimaan. Odotus ei ole passiivista, vaan joka päivä eteesi tarjoutuu mahdollisuuksia toimia lähimmäisenrakkauden edellyttämällä tavalla. Ja ne mahdollisuudet eivät ole aina niitä, joita toivoisit, jotka vastaisivat toiveitasi tai mieltymyksiäsi. Sillä yön keskellä sinua kutsutaan olemaan se, joka pitää toivon lamppua valona ihmisille ympärilläsi.

Visa Viljamaa
pappi

2. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 80:15–20
1. lukukappale: Jes. 35:3–6
2. lukukappale: Hepr. 10:35–39
Evankeliumi: Luuk. 12:35-40

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee myös nimitys adventus glorificationis, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla Christuxen cunnialisesta tulemisesta. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

Ps. 80:15–20

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi,
käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla,
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
joka on oikealla puolellasi,
ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää,
me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

Jes. 35:3–6

Voimistakaa uupuneet kädet,
vahvistakaa horjuvat polvet,
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:
”Olkaa lujat, älkää pelätkö.
Tässä on teidän Jumalanne!
Kosto lähestyy,
tilinteon hetki.
Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”
    Silloin aukenevat sokeiden silmät
ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris,
mykän kieli laulaa riemuaan.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan,
vuolaina virtaavat purot arolla.

Hepr. 10:35–39

Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
– Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa,
niin tulee se, jonka on määrä tulla,
eikä hän viivyttele.
Kun vanhurskas palvelijani uskoo,
hän saa elää,
mutta jos hän luopuu,
en häntä hyväksy.
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.

Luuk. 12:35-40

Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”