Hartaus jouluaamulle 25.12.2024

Nyt Betlehemiin!

Adventti, odotus, alkaa päättyä. Adventtikalenterin luukut käyvät vähiin ja kohta on aika aukaista viimeinen luukku. Mitähän sieltä paljastuu? Lapsuuden kalenterista muistan, että siellä oli kuva seimessä makaavasta Jeesuksesta. Toivon, että niin olisi edelleen. Samoihin aikoihin opin joululaulusta, että Jeesus on paras joululahjamme, vaikken vielä ymmärtänyt sen tarkoitusta.

Koulun joulujuhlaan harjoittelimme joulukuvaelman, jossa tietysti enkelin rooli olisi ollut kaikkein mieluisin, vaikka enkeli oli ainoa, jonka piti sanoa vuorosanat. Viimeistään silloin taisin oppia Enkeli taivaan -virren. Muistatko, milloin sinä olet tutustunut tuohon virteen?

Emerituspiispa Eero Huovinen kertoo, että Martti Lutherin sepittämä Enkeli taivaan on hänelle rakas virsi. Hän toteaa, että virren suosio on sen tuttuudessa, loistossa ja yksinkertaisuudessa. Hän on kirjoittanut tuosta virrestä kirjan, jossa hän kertoo virren synnystä ja omista virteen liittyvistä lapsuusmuistoistaan. Ensin hän oli oppinut virren alkusanat, pian koko ensimmäisen säkeistön ja myös tapailemaan sävelmän pianolla. Jouluna oli luettu jouluevankeliumi ja laulettu Enkeli taivaan.

Jouluaamun jumalanpalveluksessa mekin laulamme Enkeli taivaan -virren ja kuulemme jouluevankeliumin. Kuulemme, miten ilosanoma kerrotaan ensin paimenille. He lähtivät kiireesti ja löysivät seimenlapsen. He myös veivät joulun sanomaa eteenpäin.

Tässä on myös meille esimerkki rientää Jeesuksen läheisyyteen ja kertoa hänestä myös muille. Voimme rukoilla Kirkkokäsikirjan päivän rukousehdotuksen sanoin: Anna meillekin kedon paimenten riemuitsevat askelet, anna ilo löytää Kristus, Herra, ja kumartaa häntä Vapahtajanamme. Lähetä meidät kertomaan pelkääville ja vapahdusta ikävöiville ilosanoma siitä elämästä, joka on ihmisten todellinen valo. Suo meidän kerran pyhien enkelien kanssa ylistää sinua taivaan kirkkaudessa.

Miia Jokiranta
kappalainen, Kiimingin seurakunta

Jouluaamu
Psalmi: Ps. 98:1–4
1. lukukappale: Jes. 9:1–6
2. lukukappale:
Hepr. 1:1–6 TAI Room. 1:2–4
Evankeliumi: Luuk. 2:1–20

Jouluaamun jumalanpalveluksessa, joka täällä Pohjolassa on perinteisesti ollut joulun tärkein jumalanpalvelus, lähdemme paimenten kanssa Betlehemiin. Siellä näemme sen, mitä on tapahtunut.

Ps. 98:1–4
Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä,
hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa,
osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!

Jes. 9:1–6
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun,
annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi
niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.
Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.
Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.
Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa,
ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella
ja hänen valtakunnassaan.
Oikeus ja vanhurskaus
on sen perustus ja tuki
nyt ja aina.
Tämän saa aikaan
Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

Hepr. 1:1–6
Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.
Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut:
– Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
Ei myöskään näin:
– Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.
Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:
– Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

TAI

Room. 1:2–4
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.

Luuk. 2:1–20
iihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.